21. heinäkuuta 2018

Love yourself, love others

Kehopositiivisuus, bodypositive, body positivity.

Palataan vuoteen 2016, menetin vasemman rintani, tai no, implantin ja osan rintaani keskenmenoa ja maidonnousua seuranneen todella aggressiivisen rintarauhastulehduksen takia.
Silloin hävisin myös blogimaailmasta.

Rintaan jäi todella pahat arvet ja epätasapaino rintojen välillä on 500g.
Suurin häpeäni omassa kropassani. Menetin uskoni ulkonäkööni (jos sitä ikinä olikaan?)
Olin ennen sitä se pinkki pirteä, joka oli varsin ylpeä naisellista habituksestaan.
Arpikudos on yhä paha näin 2,5vuotta myöhemmin,

Näin 07/2018 oon yhä rintapuoli. Oon tosin oppinut jotenkuten elämään sen kanssa eikä tää tilanne oo lopullinen.

Maaliskuussa mulla oli painoa 85kg, pituutta 155-157cm
Painoindeksi 35,38 Vaikea lihavuus, vaikka indeksiin ei kannata ihan orjallisesti uskoa.
Tänään 21.7 siitä painosta on lähtenyt 11,9kg. Sairastelun takia.

19.7.2018 Näytin/näytän tältä. Oon alkanu uskoa itseeni ja siihen että voin olla kaunis, haluttu, ihana ja vaikka mitä vaikka oonkin virallisten kaavojen mukaan vakavasti ylipainoinen.

Koko kevään ja vielä kesäkuussakin oon kuullut mm seuraavia.
"Läski hyödytön laiska huora"
"Sun pitää laihduttaa"
"Kävisit sinäki salilla, sillon voit syödä mitä vaan"
"Mä oon ainaki alottanu kuntoilun, sunki pitäs"
"Olisit varmasti ihan nätti jos kävisit salilla ja laihduttaisit ainaki 20kg"


Mutta myös:
"Ei sussa oo mitään vikaa, sä oot täydellinen"

Arvatkaa kumpia kommentteja oli enemmän? 
- No tottakai vitun läski-kommentteja.

Toisten sanat satuttaa, myönsi ihmiset sitä tai ei.
Sun täytyy olla aika jäinen tai rautainen ihminen, ettei jatkuva nälviminen pääse sun päähän.
Mä en oo jäinen tai tunteeton. Ja ennenkaikkea oon ihminen, ihmisyyteen kuuluu tunteet.

Päinvastoin, oon se herkempi ja empaattisempi tyyppi, joka tuntee maailman pahan ja hyvän täysillä.

Minähän nää läskini kannan ja niin kauan ku pystyn kävelemään omin jaloin, niin ei kanna kukaan muu.
Moni pitää bodypositivea sairaalloisten "valaiden" kannustuksena tappavaan ylipainoon, mutta tää on väärä luulo. Myös hoikat, laihat ja normaalivartaloiset ihmiset kärsii ulkonäköpaineista, ja bodypositiven tarkoitus on oppia olemaan tyytyväinen itseensä, olipa minkänäköinen tahansa. Se ei kannusta lihavuuteen, laihuuteen tai epäterveellisyyteen, vaan lopettamaan stressaamisen omasta kehostaan ja löytämään rakkauden itseään kohtaan.

Myös "läskeillä ja luuviuluilla" on täysi oikeus olla olemassa ja olla rakastettuja. Olla ylpeitä 
itsestään ihmisinä ja yksilöinä.

Tän pitäs olla itsestäänselvää, mut ei näköjään oo vieläkään.
Enemmän mä kannustaisin silti elämäpositiivisuutta.
Vaikka menis miten paskasti, elämässä on silti aina jotain hyvää.
Vaikka sä olisit menettänyt kaiken, sä oot silti elossa. Sä voit saavuttaa mitä ikinä haluatkaan ja tehdä elämälläs jotain hyvää ja suurta. Sä oot selvinnyt vaikka mistä, sua ei helpolla kaadeta.

Mä oon itseasiassa saanut muiden bodypositive-elämäntavasta itselleni äärettömän paljon. 
Ihminen, joka on sujut itsensä kanssa on häikäisevän säteilevä. 

FB:n naistenhuoneella on eräs mun kehopositiivisuusidoli. Tää nainen hehkuu kirkkaasti ja lämpimästi kuin aurinko. Upea hymy, upeat kurvit, pukeutumistyyli ja värit korostaa just eikä melkein oikeita paikkoja.
Katsoin itseäni peilistä ja mietin että mäkin voisin hehkua noin jos hyväksyisin itseni.

Mä en muutenkaan enää halua tajuta ihmisten pahuutta. Etenkin naiset polkee toisiaan maihin ja potkii niitä, jotka ovat jo kaatuneet.
Mä olin myös sellainen silloin kun mulla oli paha olo itsestäni ja omassa elämässäni. Kun itsellä on paha olo, sitä kaataa muiden päälle, jotkut vahingossa, useat tahallaan.

Mun maailmassa nykyään naiset(sekä miehet ja muut) pitää yhtä, kannustaa ja nostaa toisiaan ylös.
Maailma muuttuu yksi ihminen kerrallaan, joten kannustan teitä kaikkia samaan.

Ihminen on tekojensa summa, joten tehdään oikein,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti