21. heinäkuuta 2018

Call it a curse or just call me blessed

Eilen se nyt iski.
Törmäsin facebookin naistenhuoneella naiseen, joka kertoi olleensa mun ja tän blogin tosi suuri fani aikanaan. Sain niin inspiroivaa palautetta, että päätin nyt oikeasti palata.

Tää ulkoasu ja kaikki vaatii päivitystä, mutta tehdään se tän kirjoituksen jälkeen!

Oon instagram -aktiivisuutta lisännyt viimeaikoina paljonkin. Siellä oon jo hetken jatkanut tarinaani.
Uskon myös facebookissa kavereilla olevan vaikeaa, koska päivitän aivan liikaa *Sori*

Mennään suoraan nykypäivään.


Tänään.

Istun parvekkeella, juon Meksikolaista luomukahvia. Spotify ja koirat seurana. Life feels damn good today.

Oon ollut nyt vuoden työelämässä. Minä, jonka ei ikinä pitänyt edes olla työkunnossa. Look at me now!
Rakastan mun työtä yli kaiken ja mut on kenties siunattu, koska mulla on myös maailman paras työporukka.

Mulla on yhä mun eläimet. Vuosi sitten palkkasin eläimille hoitajan, koska työvuorojen pituus on yleisimmillään 12h, myös 16h realistinen. Löysin eläintenhoitajan, josta tuli samalla mulle korvaamaton ystävä. Ystävä, joka oli todellakin tukena myötä - ja vastoinkäymisissä.

Töihin oli helppo paeta henkilökohtaisia ongelmiaan ja pystyi silti olemaan huoletta, koska eläimet oli parhaassa mahdollisessa hoidossa.

Otin vastaan myös toisen, keikkaluontoisen työn oheen sekä aloitan opinnot 1.8.
Mut eipä elämässä muuta tarvikaan kun asiat mitä mulla on nyt.
Vakituinen hyvä työ, parhaat ystävät, ihana perhe.

Sain myös työni puolesta palata pinkkiin, ja kyllä tää on mun juttu.


Keväällä maailman hirveimpien asioiden aikaan mun vointi alkoi heikentyä. Toukokuussa olin liian väsynyt kokoajan.
Oli oksentelua, ruoka ei pysynyt sisällä, ruokahaluttomuutta, itkuisuutta, jalat ei kantaneet.

Menin lääkäriin kesäkuussa, ja kohdusta löytyi kasvaimia (Hyvin yleistä kaikenikäisillä naisilla) sekä yllätyksenä endometrioosi. Hemoglobiinit oli vaarallisen alhaalla.
Luulin jo että oon laiska tai päästäni sekaisin, mutta väsymykselle ja voimattomuudelle löytyikin hyvä syy. Sain lääkityksen ja sitä käytetään yhä.

Aloin luoda uutta ruokavaliota toipumiseen, pidin listaa asioista, joita keho ei torju. Pitkä tie.
Siitäkin kuulette varmasti jatkossa lisää.
Lääkkeiden aiheuttaessa sivuoireita moni asia kiristyi ruokavaliosta pois.

Olo ei oo ollu ikinä näin hyvä ja virkeä. Aloin suorastaan säteillä ulkoisesti kun sain edellämainittuja
 hallintaan!

Varmaan ekaa kertaa ikinä alan olla tyytyväinen itseeni ja ylpeä siitä mitä oon.
Odotan paskakommenttivyöryä tähänkin, kuten tätä edelliseen on tullut.
En julkaise rumia kommentteja ollenkaan, koska aijon pitää tän blogin koko lukukokemuksen positiivisena ja kannustavana. Mun lukijat ja minä ansaitaan se.

Mun seuraava kirjoitus tulee olemaan bodypositive -kategoriaa, keitä kiinnostaa, jääkää "kanavalle"!

2 kommenttia:

  1. Ihana kun oot "palannut", mä kans aikoinaan luin paljon sun blogia :)

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa että olet tehnyt paluun blogimaailmaan! Itsekin seurasin aikoinaan hyvinkin ahkerasti blogiasi ^^

    VastaaPoista