2. lokakuuta 2015

You are my paradise


Tiedättekö sen tunteen, kun vatsassa on perhosia? 
- Näh, ei pelkkiä perhosia vaan koko eläintarha. 

Se tunne ei vaan mee pois. Vielä kun tuo ihana mies kävelee huoneeseen, mä unohdan kaiken mitä ajattelin ja piti sanoa, jään vaan siihen tuijottamaan ja hihittelemään silleen "Wau. Toi on mun! ♥_"
Ne siniset silmät saa mut sulamaan, jokaikinen kerta. 

Luulis että tää tunne menis ohi ensimmäisen 6kk aikana, mut ei näköjään kohta 2vuodenkaan aikana.
Vieläkin pudottelen tavaroita käsistä kun mies kävelee ohi ilman paitaa.

Isäni sanoin: "On hyvä että sulla on tollanen hieno mies elämässä"

Heräsin 05 aamulla, about 5h yöunien jälkeen, todella pirteänä ja onnellisena. Mä oon elossa ja odotan tulevaisuutta toiveikkaana. Mul on tollanen aarre vierellä, ei mun tarvi pelätä tulevaa.
Menneisyyden haamut on siirtyneet sinne minne kuuluvat ja menneisyyden arpia tuskin enää näkee.
Rakkaus parantaa. 

Koko mun nuoruuden ajan erilaisuus oli kirous. Nyt mä oon oppinu arvostamaan sitä piirrettä. 
Kun mä tapasin J:n, mä varotin etten oo ihan normaali, hitot, mä oon ihan liian erilainen ku muut.
Ja aika sika naiseks, ei mua kehtaa esitellä kavereillekaan ku mun ensimmäinen läppä on jotain tyyliin "Itkevä nainen on väärästä päästä märkä" erhm... Köh.
Mut toissapäivänä J sanoi mulle: "Sä oot ihan erilainen ku muut ja just siks mä rakastan sua yli kaiken"

Parasta mun kihlatussa on sen kyky keskustella asioista kypsästi ja fiksusti ja saada mut käyttäytymään samoin. Se ei provosoi, vaan rauhoittaa.
Myös se, että osaa tunnustaa omat perseilyt ja virheet, se on älyttömän seksikästä. Ihana piirre ihmisessä. Se, että on valmis osallistumaan toisen harrastuksiin ja oppimaan niistä, vaikka ei olis millään tavalla tuttua tai omaa alaa. J on esim pyörinyt mun kanssa koiranäyttelyissä apukäsinä.
Siinä kohtaa täytyy olla jo vähän hullukin ;)

Miehessä pitää olla luonnetta. Vaikka sitä joskus kiroaa, niin kyllähän sitä tulta ja tappuraa vaan pitää olla. Paha temperamentti fiksussa pääkopassa ei olekaan mikään paha yhdistelmä.

Mä vähän epäilen, ettei kulta arvosta tätä mun postausta, mutta kyllä se mut tuntee niin hyvin, että tuskin yllättyy.
Ja kuinka monesti ollaan oltu yhdessä sairaalareissuilla :D Hullu pitää olla, tai rakastunut?

Maanantai yönä se iski muhun ihan täysillä... Tää mies on mun vierellä yötäpäivää, vaikka ei sais olla tai pystyis olemaan. Sairaalassa J odotti vierellä että pääsen leikkaukseen, ja sit kun tiesi että oon turvassa, nukahti nojatuoliin. En oo varmaan ikinä nähny sitä niin sikeessä unessa, niin uupuneena pelosta.
Ei sinnekään sais yöksi jäädä, mut hoitajakin toi peiton.
Siinä oli todellakin kaikkensa tehnyt ja antanut, mun todellinen sielunkumppani.

Ihminen, jota ilman en olis kokonainen. Edes puolikas, koska en olis elossa.
En aikasemmin uskonu että enkeleitä on olemassa, kunnes tajusin että oon kihloissa yhden kanssa.
Tällä enkelillä ei ehkä oo siipiä, mutta mut se saa aina tuntemaan ku leijuisin 7metriä maan yläpuolella 

Rakastan sua. Nyt ja aina.

4 kommenttia:

  1. Tää sai mut kyyneliin ;_;
    Pisti mietityttään tekiskö oma rakas koskaa noin, tai et rakastaakse mua noin paljon ees...

    Mut hyvä ku tollasii miehii on olemas~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä yllättyy kyllä toisesta ihmisestä ku ajat on synkät... Mut älä vaan kokeile hengenvaaraa, en suosittele.
      Oon aina sanonu et ei ne sanat, vaan ne teot, ja tässä oli todellakin niitä aitoja sankarin tekoja.

      Poista
  2. <3 your hair!

    http://retro-electric.blogspot.rs/2015/10/dark-glamour-with-punkrave-discount-code.html

    VastaaPoista