16. lokakuuta 2015

Had to shatter the fears laughing in the mirror

Oma peilikuva, oma itseluottamus... Miten sitä voikaan tietyissä elämäntilanteissa pahentaa ulkopuolisten sanat ja teot. Miten kokonaisen päivän, viikon, kuukauden tai vuoden voi joku tuntematon pilata.

Tätä kirjoittaessani tarvitsin useamman tupakan ja hieman likööriä, koska tää aihe saa mut vapisemaan, pelkäämään ja raivostumaan. Koskaan en kirjoita minkään muun voimalla kuin energiajuoman tai coca-colan - paitsi nyt.

Säännölliset ihanaiset lukijani bongasivatkin että vietin sairaalassa 4päivää 2viikkoa sitten.
>> Postaus aiheesta, hox!

Olin 18viikolla raskaana. Mulla oli aika iso vatsa ja vielä normaaliakin isommat rinnat.
Raskaustesti alkoi näyttää positiivista vasta viikolla 16. Kolme negatiivista tein ennen sitä, sitten ne kaksi positiivista viikoilla 16+3...
No, kuten sanoinkin edellisissä postauksista, en ala avaamaan aihetta sen enempää kuin että kaikki meni vikaan...

Silloin olin helvetin herkillä, ja sen kaiken jälkeen vieläkin enemmän. Sen lisäksi että itse meinasin menettää henkeni, tuli menetettyä paljon muutakin.

Kamalinta kaikessa oli kuitenkin muiden ihmisten kommentit. Ikäänkuin itse en olisi ollut jo tarpeeksi hämilläni tietäen että kaikki on pielessä...
Ihmiset kuitenkin tunsivat itsensä tosi välkyiksi kommentoidessaan mm. mun tissejä siitä miten ne roikkuvat ja ovat ihan turvoksissa. Eikai. Pumppaan vieläkin saatana maitoa.
Ja läskivitsit ovat myös huippuja. Parhaiten päänsä osasivat pitää kiinni miehet, kiitos siitä.
Rv 16+6...

5päivää myöhemmin kun pääsin sairaalasta, päätettiin ystäväpariskunnan kanssa lähteä muutamalle rentoutumaan ja juttelemaan.
Kaikki meni hyvin ja ilta olikin kaikin puolin rentouttava... Kunnes joku täysin random finninaamainen laiha rillipäinen hyypiö tuli ja otti suustani juuri sytytetyn tupakan! Mitä helvettiä?
Siinä hormoniryöpyssä missä olin edelleen, yritin ensireaktiona käydä kurkkuun kiinni, mutta sain vain paidan kauluksesta kiinni. Vetäisin tupakan herran suusta ja tyyppi lähti samantien kiireellä takaisin baarin sisätiloihin."Sitä saa mitä tilaa" 
Vieressä oli tämän mieshenkilön naispuolisia ystäviä, jotka pahoittelivat tapahtunutta suuresti. Kysyin heiltä, haluavatko kyseisen tupakan, koska mä en sen pizzanaaman mitään HIV:tä halua. Eivät halunneet hekään. Tumppasin maahan. Mieluummin hukkaan kun varkaan saaliiksi.


Siinä kohtaa oltiin vaan tyttöporukalla tupakalla ja poltin vielä toisen rauhoittuakseni ja tarkistaakseni etten saa paniikkikohtausta. Tajusin kuitenkin seuraavassa parissa minuutissa että joku absooluuttinen pään sumentava vaarallinen menkkapinppirage on tulossa.
Siitä lähdin suoraan etsimään sen mieshenkilön käsiini ja vetäisin keskivahvasti litsarilla naamaan sen verran että horjahti. Itsekontrolli lähti täysin ja olin sentään tyytyväinen että jätin sen yhteen läimäisyyn.
Ja luultiin jo että tulee ruumiita kun mieheni kuuli tästä ja oli samassa baarissa.

Voitte kuvitella. Kihlattuni, joka on juuri 5päivää aikaisemmin pelännyt mun hengen puolesta ja pelännyt että mä kuolen... Mikä maailmanlopun suojelureaktio siitä syntyy kun joku mua paljon isompi miespuolinen tulee ja varastaa jotain suoraan mun suusta, osittain myös koskee muhun.
Ja okei, lopputuloshan olisi ollut pahempi jos portsari ei olisi ollut välissä.
Koko henkilökunta kyllä näki tilanteen alusta loppuun ja meidän käytös oli kuulemma luonnollista sellaisessa tapauksessa...

Ja oikeesti. Haluanko mä elättää jotain varkaita edes tupakan vertaa. Mulla on ollut omat tulot täysin poikki nyt 4viikkoa, ja en kauheasti lämpene jakaa mitään röökiäkään ilmaiseksi tollasille limasille vittusaatanoille.

Miettiikö ihmiset yhtään mitä vittua ne duunaa ja päästää suustaan?
Ja oikeesti se että sä käyt 155cm lapsensa menettäneeltä muijalta varastamaan? Eikö oman kokoisia kohteita löydy?
Ja se, että sä meet kommentoimaan jonkun kroppaa tai ulkonäköä, tietämättä mistä ne viat johtuu?
> Kyllä, haukuin tupakan varastajaa juuri pizzanaamaiseksi rillipääksi, jolla on HIV - ja sen arvonimen hän ansaitsi täysin pelkällä käytöksellään. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Kun ei annettukaan periksi (niinkuin kuulemma muut joille on tehnyt saman!!) niin heti oltiin paikallisia alkoholisteja ja ties mitä sieltäkin tuli.
Ymmärrän että selkeästi viinaa vahvemmilla oli osuutta, mutta ei se silti oikeuta käyttäytymään ketään kohtaan päin persettä.

Tärisen vieläkin raivosta kun kirjoitan tätä. Jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa toisen ihmisen elämään, niin halutaanko tässä nyt oikeesti vaan aiheuttaa kaikille pahaa oloa?
Pelkkä hymy voi pelastaa jonkun päivän, mutta samoin tollanen niinkin "mitätön" asia kuin kuittailu jonkun lihavuudesta tms voi pilata koko kuukauden! Saatika mikätahansa muu törkeä käytös.

6.10.2015.
Jep. Mä oon nainen, mun tissit roikkuu ja oon ylipainoinen. Oikeuttaako mikään noista käyttäytymään mua kohtaan kuin kamapäinen aasi?
Ja arvatkaa mitä? Mua ei haittaa olla mitään noista. Mulla on hyvä olla mun kropassa. Tää kroppa on kestäny aikamoista rääkkiä mun takia, ni vähintä mitä voin vastapalveluksena antaa on armo. Ja väitän että saan antaa itelleni armoa ja olla kerrankin hyvä itelleni. Ja nauttia elämästä.

Ja kuvatkin on meikittömiä ja rintaliivittömiä, koska mä voin ja mua ei haittaa.
6.10.2015
Tää on varmaan se aidoin ja totisin postaus mitä oon koskaan kirjoittanut, ja nyt jos joku haluaa tulla vielä sörkkimään kepillä arkaan paikkaan, niin be my guest.
Tuntuu usein olevan niin, että kun ihmisille paljastaa olevansa itsekin vain ihminen, haavoittuva, heikko ja joskus tuen tarpeessa - Silloin isketään heikoimpiin paikkoihin ja lapiodaan vähän lisää paskaa päälle. 

Ja mitä tähän blogiin tulee. Mä en oo lopettanut, enkä oo lopettamassa. Saatte lukea jatkossa entistä vahvempaa Litaa, joka selviytyy elämän pienistä ja isoista, ei ehkä kunnioitettavasti, mutta hengissä kuitenkin.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Enkä koskaan muistanut sanoa, mutta kiitos kaikesta tuesta <3

      Poista
  2. oot kyll ihana ja vahva ihminen blogis tekstejen perusteelta! <3

    VastaaPoista
  3. Mitä hittoa, mikä ihmisiä vaivaa :O Kyllä on taas kotona opetettu hyviä tapoja jne (NOT) -_-
    Mut jaksamista, hyvin sä vedät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo älä! Äiti ois ylpee kullannupuistaan varmasti :o

      Poista
  4. Sivusta seuranneena tuollainen tapahtuma (mistä teit aikaisemman postauksen) koskettaa kyllä pahasti. Onneksi kuitenkin selvisit. Vihaksi pisti tuo HäKe päivystäjän käytös. Ei muuta ku valitusta perään. :C

    Paljon voimia sinne

    VastaaPoista
  5. Otan osaa kaikesta! Tiedän liiankin hyvin tuon lapsen menetyksen. Voimia <3

    VastaaPoista
  6. Luin blogiasi jossain vaiheessa, pidin taukoa ja tulin takaisin ja olet silti yhtä ihastuttava ja inspiroiva kuin aikaisemmin <3 Älä ikinä luovuta, olet vahva nainen!

    VastaaPoista