10. maaliskuuta 2015

I can't deny, I really miss him

Ya nada será igual Quien te protegerá? Quien velara por ti? Asi todo llega a su final...

Mun piti jäädä sairaslomalle ja ottaa omaa aikaa... Mutta enhän mä näköjään osaa yhtään.
Oon tarvinu ihmisiä potkimaan mua takamukseen että osaisin ottaa kaikista töistä vapaata ja levätä.

Mulle hyvin läheinen perheenjäsen nukkui täysin yllättäin pois 8.3, eli pari päivää sitten.
Kovin monia hautajaisia en ole elämässäni nähnyt, eikä kukaan odottanutkaan vielä aikoihin...
Olin viimeinen jolle kerrottiin, koska kaikki pelkäsivät mun reaktiota ja sitä että linnoittaudun taas kotiini kokonaan.

Te echo de menos.

Tämä ihminen oli mulle idoli. Ihminen, jolle kukaan ei kertonut miten mitäkin pitää tehdä. "It's my way or no way"
Ihminen, jolle ei ollut vastaansanomista. Ihminen, jonka nimipäivänä synnyin.
Jokaikinen vuosi mun elämästä oon odottanut puhelua jossa tämä henkilö toivottaa itselleen hyvää nimipäivää ja kertoo saaneensa maailman parhaan nimipäivälahjan, minut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti