29. joulukuuta 2014

Ime paskaa 2014

My skin is too thick and bullet proof to touch me
I can see why the fuck I disgust you
I must be allergic to failure cause every time I come close to it
I just sneeze, but I just go achoo then achieve!
Vuosikatsaus 2014. 
Jadajada, ne voi kaikki tunkea toki perseeseen, ajattelin heittää kuitenkin oman korteni kekoon kuten aina.

Mun 2014 oli paskin vuosi ikinä. 
Pelkkää sairastelua ja kivusta itkemistä. Sairaalakäyntejä ja testejä. 
Läheisten sairastumisia, menetyksiä.
Ihmiset, joita mä kutsuin ystäviks näyttivät oikeet värinsä. Ihmiset, jotka tulee kertomaan mulle mun elämästä tietämättä yhtään millaisen helvetin mä kävin läpi.
Mä oon menettänyt tänävuonna enemmän kuin vuosiin yhteensä.
Tappouhkauksia, pelossa elämistä.
Mä olin olemassa vaan sillon ku ihmiset halus pönkittää johonkin omaa huonoa oloaan ja potkia mua sillon kun eniten tarvitsin tukea.
Olin halunnut sanoa monelle että haistakaa vittu ja jääkää auton alle, mutta todistin omalla käytökselläni vaan sitten olevani ehkä se aikuinen osapuoli, ja olin hiljaa.
Voin kertoa että mullakin on teistä todella rumia mielipiteitä.

Ja kun seuraavan kerran joku tulee kertomaan mulle miten helppo mut olis tappaa, voin valmiiks vastata että katotaanko? 

Tää oli kasvatusvuosi, kovalla kädellä - kirjaimellisesti.

Mitä tästä vuodesta jäi käteen?
- Suunnatonta voimaa, raivoa ja itsevarmuutta. Tahtoa.
Puhdasta voimaa.

+ Kaikella oli selkeesti tarkotuksensa, että opin vihdoin puolustamaan itseäni ja pistämään lopullisen pisteen asioihin joita en siedä eikä pitäisi sietää.

+ Rakkaus 

+ Totuus siitä mitä ihmiset todella ovat. Ne jotka seisoivat mun vierellä, potkimatta, ne todella ansaitsee olla mun elämässä. Ne jotka uskoo muhun.
*Ne ihmiset jotka jaksoivat jokaisessa käänteessä epäillä, tuomita ja sanoa "sä et pysty, luovuta"
Tai ne jotka kävivät brutaalisti kimppuun kun kaikki vajosi.
 Katotaanko? Tulkaa 2015 kertomaan mulle mihin en pysty.
Voin kertoa että tollaset ihmiset jää yksin.
Mä puristelen hikoilevia käsiäni nyrkkiin kirjoittaessani tätä. 2015 some serious shit is going down.
Tänään on maanantai, heräsin aamulla pirteänä, vahvana ja ensimmäisinä asioinani totesin kihlatulleni että tulkoot kaikki sanomaan mihin mä en pysty ja miten mä oon täys nolla. Näytän niin tasan mistä mutanttijääkarhut kusee saatana. Eeppistä paskaa tapahtuu vuonna 2015.
Kihlattuni totesi jotain: "Just tohon piirteeseen mä rakastuin sussa"

Tää postaus on ku nyrkkeilysäkkiä hakkais, ihme ettei näppäimistö oo haljennut.
Mä en pyydä tätä keneltäkään anteeks, enkä kumarra. Tää fiilis on kiemurrellut mun kehossa nyt muutaman kuukauden ja se tulee nyt mieluummin näin ulos. Toinen kanava olis varmaan väkivalta, mut kukaan tuskin haluaa lähteä sitä teoriaa testaamaan.
Ihmiselle annetaan just se määrä paskaa niskaan kun se jaksaa kantaa, ja voin kertoa että dumppasin just sen oman paskalastini.
Jokaisen kannattaa toki miettiä onko itse se paskalasti jonkun elämässä.

Lukijoitani haluan oikeasti kiittää siitä että ootte mukana. Kenties mielipuoli, mutta teidän arvoisa mielipuoli niin kauan kun henki kulkee ja veri kiertää.
Lupaan.
Follow me @

Follow my fiancé @
http://axriol.blogspot.fi/

4 kommenttia:

  1. Sä oot mahtava oikeesti! :D Parempaa blogitekstiä en oo lukenu ikuisuuksiin!

    VastaaPoista
  2. Haaaa :D Kiitos! :D Tällänen maanantai tänään.... :D

    VastaaPoista
  3. Olen tutustunut blogiisi vasta tämän vuoden puolella ja pakko sanoa, että olet mahtava ihminen. Vaikka elämä välillä heittääkin paskalastilla niin jaksat mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Olet hieno ihminen. Ihailen sinua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awwww, kiitos! :o <3 Et uskokaan miten tälläinen palaute auttaa jaksamaan, antaa uskoa jatkoon ja piristää! Koko sydämestä kiitos!

      Poista