19. lokakuuta 2014

Spiritually bankrupt

Cause I've trusted for nothing
I've been led astray
I've been tried and tested
But I won't accept defeat

Elämäni järkyttävin viikko takana, kuten teistä suuri osa onkin osannut arvailla.
Käväisin viimesunnuntaina päivystyksessäkin ja sen jälkeen romahti henkinenkin vointi. Ensimmäistä kertaa aikoihin teki mieli vahingoittaa itseään.
Kyllä, mun sormet oli siniset.

Ilman miestäni ja ystäviäni en olisi todellakaan noussut enää ylös. Kiitän koko sydämestäni kaikkia tukena olleita.
Kiitos erityisesti Riikka, Heidi ja Toni. Kiitoslista on onnekseni pitkä, joten kiitos kaikille että ootte mun elämässä, kiitos jokaisesta kannustuksesta ja tuesta jota ootte tarjonneet.
Erityiskiitos omalle rakkaimmalleni, joka on toiminut olkapäänä, kestänyt jokapäiväiset itkut ja valvonut mun vierellä yötäpäivää.
J, sä oot mun elämän valo, toivo ja syy herätä huomiseen.

Havahduin taas että tääkin kirjoitus saattaa kuullostaa itsemurhakirjeeltä, mutta ei se ole. Tästä noustaan, ja jos niin päätän tehdä niin mähän teen.
Moni ystävä havahtui viikko sitten siihen että mulla ei oo kaikki kunnossa kun tilanne kärjistyi äärimmilleen ja tilanteeni pystyi näkemään jos kanssaeläjistäni sekä erityisen selkeästi koirista. Koirieni kunto paljasti lopulta miten syvällä ongelmissa mä oon uinut. Mä en oo päässyt sängystä ylös aikoihin ja on yksinkertaisesti fakta että mun elämäntilanteen muutokset on lyöny mut alas ja vetäny maton jalkojen alta, enkä mä oo tarpeeks vahva.

Tällä hetkellä mä elän 2eur viikkobudjetilla. Sponsoroidut asiat toki on kuin pala taivasta ja olen valtavan kiitollinen kaikesta, mutta jotain on syötäväkin. Eläimet syö ensin, sitten vasta minä. Tottakai omatkin sairaalaskut päälle vaikeuttaa tilannetta sen verran ettei ole ollut edes varaa ostaa niitä pakollisia lääkkeitä sitten. (Lääkekulut noin.50e/kk kelakorvauksen kanssa)
Niin ja ongelmaa kummasti lähti kerryttämään myös Kelan takaisinperintä, johon en koskaan kyllä ymmärtänyt syytä, jotakin mussutusta avioerosta.
En ikinä kuvitellut että mulla vois mennä näin huonosti. Jos positiivisesti ajatellaan niin tästä ei todellakaan pääse kauheasti alaspäin. Paitsi jos alkaisin velkaantua ja ottaa kunnon pikavippejä, johon en alistuisi ellei olisi hengenlähtö kyseessä.
Tällähetkellä mulla on ainoastaan 159eur vuokrarästiä kuulta, 22euron sähkölasku maksamatta ja viimeisintä lääkärilaskua odotellen. Pikkuhiljaa toivottavasti takaisin plussan puolelle.

Tavallaan uskon että tää on vähintään karman tekosia. Karma tarjoilee hieman myöhässä, mutta omista synneistään on maksettava ennen tai myöhemmin. En oo aina ollut hyvä ihminen, päinvastoin, oon tehnyt kamalia asioita elämässäni ja uskon että nyt maksan niistä kovaa hintaa.
Mut sade ei kestä ikuisesti.
Mä selviin, ja niin selviitte tekin jotka ootte samassa tilanteessa.

Tää on eka kerta kun puhun tästä ääneen ja tää on mulle tehokasta terapiaa, tehokkaimpia tapoja käsitellä asiaa. Ei se oo häpeä, vahvinkin murtuu joskus.

Successful people build each other up. They motivate, inspire and push each other.
Unsuccessful people just hate, blame and complain.

Spineless coward, soon to be revealed...

2 kommenttia:

  1. Rahallisesti tilanne ei siis ole ollenkaan pahimmasta päästä koska velkaa ja rästejä ei ole tuon enempää kertynyt, ja onneksi monissa paikoissa saa maksuaikaa ja asiat voidaan järjestellä jos tarve vaan on, kunhan sinne itse ottaa itse ajoissa yhteyttä. Se vaan on välillä liian iso ponnistus se puhelimeenkin tarttuminen, tiedän sen itse kokemuksesta, mutta se helpotuksen tunne on suuri kun saa soitettua ja hoidettua asian, niin ei sitten tule mitään Lindorffin kirjeitä ja pahimmassa tapauksessa ulosottoja ja vuokrarästin takia tule häätöä. Toivon että saat asiat ja ennenkaikkea itsesi kuntoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, komppaan 100% !
      Oon saanu soiteltua joo vaikka se on vaikeaa, onneks soittaminen ei edellytä sängystä nousemista niin saa ehkä hoidettua soittelut pahanakin päivänä.
      Tänään on ollu jo paljon parempi ku sai purettua tännekin suurimmat, kyl vaan kirjottaminen on parasta terapiaa. Ja joskus pitää vaan itkeä ja parkua kaikki ulos jonkun olkapäätä vasten :)
      Kiitos, oot ihana!! <3

      Poista