17. syyskuuta 2014

Buy me Coca Cola in the middle of the night

Cheering our names in the pink spotlight
Drinkin' cherry schnapps in the velvet night

Jänniä juttuloita tapahtunut viimepäivinä, ja ensiviikolla vielä jännempää. Ensiviikolla olis vuorossa Lappeenranta, long time no see...
Ajattelin tuon miehekkeen käydä vihdoin esittelemässä isälleni ;) Perhe on mulle kaikki, ja kyllä muuten jännittää. Normaalisti en vie ketään ikinä kotiin näytille.
Muistakaa että teidänkin vanhemmat kantavat teistä huolta tälläkin hetkellä. Vaikka lapsella olisi ikää enemmän kuin kengännumeroa, vanhemmat ovat aina huolissaan, ilman syytäkin. Älkää siis antako heille lisää syitä huolestua lisää.
Vaikka ette olisi omien perheidenne kanssa väleissä, he huolehtivat ja ajattelevat teitä yhä.
Perhe on ikuista, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.
Puhukaa vanhemmillenne aina kunnioituksella, vaikka se hössötys voi joskus ärsyttää, vanhemmat tarkoittavat sillä vaan hyvää.

Mikään ei herätä enempää vihaa mussa kuin omille vanhemmilleen tiuskivat ja kiroilevat ihmiset. Vanhempiensa epäkunnioittaminen on totaalisen out.
Se miten puhuu toisille ihmisille, etenkin perheelleen, kertoo paljon millainen kukakin on ihmisenä.

Vanhempia on kiittäminen siitä keitä me ollaan tänäpäivänä. Näin aikuisena sen näkee miten selkeä näköiskuva on omista vanhemmistaan, kuinka paljon sitä muistuttaakaan äitiä ja isää.
Saman näkee myös helpommin toisissa ihmisissä ja heidän vanhemmissaan. Vihdoin sitä tajuaa kuinka valtava osa omaa identiteettiä vanhemmat ovat. Jokainen moraalisaarna, kotiaresti, huuto, opetus oikeasta ja väärästä... Niillä kaikella on ollut suuri merkitys.
Tavat tulee kotoa, ainakin omaan aikaani tuli, toivottavasti nykyäänkin kotoa saadaan tärkeitä oppeja.

Oman kokemukseni mukaan myös äiti on aina oikeassa ;) "Ei vittu, olis pitäny uskoa äitiä!"
Kyllä ne äidit tietää, niitä kannattaa kuunnella. Ovat kuitenkin oppineet oppinsa itse kantapään kautta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti