1. heinäkuuta 2014

Like they rose from the dead again

Ikinä ei oo unelmien toteuttaminen tuntunu näin antoisalta.
Äsken olin menossa nukkumaan koska perkeleen pms, mutta yhtäkkiä muru tartutti muhun jonkun järjettömän innostuksen.
Äsken parvekkeella fiilistelin kaikkea mitä viimeisen puolen vuoden aikana on saavuttanut ja totesin että kyllä mä oon aika voittaja oikeestaan!

Pari kuukautta sitten olin varma että mulla ei riitä aika mihinkään "ylimääräiseen", vaan koiriin ja kissapentueeseeni, hittoon ihmissuhteet ja kaikki.
Kuitenkin sitä tekee pakolla sitten aikaa niille asioille, joilla on oikeesti merkitystä. Tapasin maailman ihanimman miehen ja viimeaikoina on tullut tavattua ystäviä, sekä huollettua muutenkin omia laiminlyötyjä ihmissuhteitaan. Oon sivussa ehtinyt pitää itestäni huomattavasti parempaa huolta.
Oikeestaan kaikki palaset sopiikin paikoilleen aika hyvin, parisuhde, mun karvainen perhe + arki rullaakin tosi ihanasti yhteen!
Kouroksella on idoli... 

Mulla on loistava taustatiimi, apujoukkojeni ansiosta oon ehtinyt jopa matkata tänävuonna yli kymmenen maata Euroopassa ja sen ulkopuolella. Tänävuonna olen päättänyt ehtiä leikkaukseenkin sekä toipua siitä.
Vielä riittää tekemistä, mä en todellakaan lopeta tähän. 
Tässä sivussa yritän parhaani myös tsempata rakkaimpiani tekemään unelmistaan totta.

Mä tunnen niin olevani oikeella raiteella. 
Elämässä ei saavuta mitään, ellei uskalla ottaa riskejä. 
Sen oon tässä nyt todellakin todennut ja jokainen riski on viimeisen parin kuukauden aikana kannattanut.

Tiedän, Helvetin henkevää ja herkkää, saatanan sielukasta. Mut aitoa.
That's how I roll.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti