8. heinäkuuta 2014

It's never too late to live your life

The time is now, it's do or die
It's never too late to live your life,
The time is now, it's yours and mine

Okei, myönnetään et oon ollu repeemässä jokapaikkaan viimeaikoina. Tälläkin hetkellä pitäs tehdä miljoona asiaa, nähdä miljoonaa ihmistä, olla tukena ja voimavarana monelle ihmiselle, olla kotona eläinlauman kanssa, pistää sisustus uusiksi, siivota, kuntoilla, kirjottaa blogia, hoitaa kissavauvat, olla mukana Deimoksen vauvojen elämässä yms... Mut mun ajatukset on vaan yhdessä ainoassa asiassa kokoajan enkä voi sille mitään, en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Aikaa oon joutunut sitten ottamaan pois koiraharrastuksista, ja näyttelyvuosikin loppui tälläkertaa jo heinäkuussa. Jostain se aika on irroitettava.
Tuntunut myös että mun pitää olla täydellinen voimavara useille ihmisille, mutta en tiedä ollenkaan mistä saan niin paljon voimaa, hädintuskin kannan itseänikään kunnialla kun elämässä on niin suuria raskaita muutoksia meneillään samaan aikaan.
Mulle jää törkeen iso kämppä ihan kokonaan itselleni, ja tällähetkellä stressaa se että miten saan tän maksettua. En tästä asunnostani kyllä luovu tappamallakaan. Jos joku niin mä saan kaiken kyllä vielä järjestymään parhainpäin.
Mulla ei varmaan oo enää ollenkaan ystäviä, kun oon niin perseestä ja kiireinen kokoajan. No ei sentään, suurin osa on ymmärtänyt tilanteeni hyvin ja olleet kannustavia. Musta ei oo ollu ystäväks, mut pian asiat rauhottuu. Enskuussa pitäs olla kaikki jo selkeempää.

Mä aijon tehdä töitä toteuttaakseni unelmani. En haluu herätä vuosien kuluttua siihen etten oo tehnyt asioita joista haaveilin koko ikäni. Toivon että mun läheiset on mukana mun elämässä silloinkin.
Kaikki ei tuu ymmärtää mun elämänvalintoja, mut sit ei ehkä kuulukaan mun elämään.
Nyt mun vaan täytyy uskaltaa ottaa ne askeleet ja kattoa mihin mun siivet kantaa.
Otan täyden hallinnan elämästäni, ja aijon tehdä just niitä asioita joista nautin.

Tiedättekö sen uskomattoman hetken, kun se ihminen sun unista seisookin yhtäkkiä sun edessä ja katsoo silmiin?
Vuosien varrella näin sillointällöin unissani ihmisen, jonka en edes uskonut olevan olemassa... Jotain maagista siinä on, koska se ihminen on nykyään mun elämässä. Kai se on uskottava vihdoin, että elämä on täynnä taikaa ja ihmeitä. 

Mun päässä ei nyt hoksota ollenkaan. Tätä postausta oon pyöritellyt tässä nyt varmaan 3tuntia. Nyt ei onnistu tää kirjottaminen yhtään.
Oon niin tulisesti rakastunut, että aivotkin on korvattu pinkillä hattaralla.
Mä en oo koskaan ollut näin onnellinen, enkä todellakaan tällainen kömpelö marsupilami, jolla lentelee kattilatkin käsistä kun toinen kävelee ohi (kirjaimellisesti). Päivästä toiseen hymyilen ku päänsä täräyttänyt retardi.
Pyydän ymmärrystä, tiedän et lähipiirillä on ainaki hermot kireellä ku mulla tulee about sateenkaaria, glitteriä ja yksisarvisia jo korvista asti.
El amor que es puro no hiere, no discute, no te tumba, no duele 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti