9. syyskuuta 2013

Without a sense of confidence

Viikonloppu iski päin näköä.
Oon taas niillä rajoilla etten anna enää kenenkään päästä koskaan lähelle.
Oon ollu taas liian kiireinen kusemaan muiden muroihin, etten tajunnut mikä on tärkeetä ja että tuolla on ihmisiä jotka tarvii mun tukea just nyt kaiken kanssa.

En käsitä miten oon päässy taas sekoittamaan oman todellisuuteni ja siitä on joutunut kärsimään moni.
Eräs hyvin rakas ystäväni ravisti mut maanpäälle viikonloppuna ja onneksi teki niin. Kiitos.

Mun täytyy kasvaa aikuiseksi NYT. En voi jatkaa tällaista pelleilyä enää.

Kaikki ystävät jotka luette tätä, anteeksi etten ole ollut teitä varten. Oon ollut ihan kaikkialla muualla kuin siellä missä pitäisi olla.
Tälläkin hetkellä tekee mieli paeta 4800km etelämpään henkeni edestä, mutta vanhimmainen koirani oireilee jo nyt omaa henkistä katastrofiani, joten mun tarvii nyt vaan korjata kaikki big time.

Nyt tekee mieli masennus-shoppailla. Oon vähän kuolaillut sitä iPhone vitosta, ja uutta kameraa.
ja tissejä. lol.

1 kommentti:

  1. Asioilla on tapana järjestyä, oli ne mitä vaan :)

    VastaaPoista