31. toukokuuta 2013

Leave nothing on these streets to explore

Mä oon todella huono kirjoittamaan häiriössä. En tiedä mikä ihmeen aikuis-iän ADHD mulla on, mutta näiden blogikirjoitusten kirjoittamiseen voi mennä välillä useampikin tunti.
Häiriöksi riittää että telkkari on auki, tai joku naapuri poraa etc.

Siksi varmaankin kirjoitan aina öisin. Tämän lauseen kohdalla kello on 02:03. Yleensä meteli naapurissa alkaa n.03:00 aikaan kun baari sulkeutuu, joten tässä on tunti aikaa ihmetellä.

BitchBlogin kirjoitukset koostuvat aina coca-colan ja musiikin voimalla. Musiikilla on helpompi sulkea ulkopuoliset häiriötekijät pois. Coca-cola taas on mulle kuin monelle kahvi ja aamurööki 
- Mikään ei suju ilman.

BitchBlog on kuin bileet yhden naisen voimalla, mun omassa päässä.
What happens in Litas head, never stays in Litas head.

Mun luova bloggaustyö näyttää kutakuinkin tältä:

Huomaan mitä mulle on tapahtumassa aina kun täytän yhden vuoden lisää. 
BitchBlogin piti olla ikilapsellisen kapinakeijun värityskirja, mutta mitä enemmän vuosia mulle kertyy mittariin, sitä enemmän sensuroin ja mietin mitä päästän suustani. Tottakai myös nousevilla lukijamäärillä on tekemistä asian kanssa. Yllätyn lähes päivittäin ketkä blogiani seuraavat, jopa parhaan ystäväni järjettömän mukava äiti. Silti, kyllä mä pelästyin - Mä olen aina ollut lapsesta asti se leikkikaveri, josta vanhemmat eivät pidä.
  "Se on niin outo tyttö!!"

Se ei pelaa joka pelkää. Mitä mä siis nynnyilen täällä nyt? Oon aina pelannut isoilla riskeillä (okei, ainakin isoilla seteleillä höhöhöh), joten mikä helvetin mummeli musta on tulossa?

Eilen huomasin hengaavani BitchBlogin virallisella facebook-sivulla enemmän kuin henk.koht facebookissani. BitchBlogissa oon saanut aina olla juuri sellainen kuin olenkin, mutta kaikkialla muualla mä olen vain hyvin outo ja kyseenalainen variksenpelätti.

Ekalla luokalla koulussa meiltä kysyttiin mitä meistä tulee isoina. Kaikki pojat olivat aikalailla auto-alan puolella kun taas kaikki tytöt sanoivat haluavansa töihin eläinkauppaan, eläinlääkäriin, malliksi yms.
Mun visio oli rockstara ja siniset hiukset.

Muilla tytöillä on nykyisin jo lapsia, ammattikorkean opinnot yms.
Mä taas bloggaan ja edustan pinkkiä puolta. Kenties mä olen kaikista lähimpänä "päämäärääni"
Ehkä siksi etten ole kasvanut henkisesti 7vuotiaan jälkeen? ;)


Jokaisella meillä on lapsuus. Kaikki vaan eivät elä lapsuuttaan lapsena. Tasavertaisuuden nimissä mä ainakin otan oman aikani takas. Kuten eräässä postauksessa sanoin: Elämä on mulle velkaa kaikesta paskasta mun niskassa, joten perin velkani nyt.

Olis tosi jees olla taas se sama rääväsuu kuin blogin alkuaikaan. Tässä blogissa lensi vittu ja suomi24 webkyrpineen feat. Saana

Mummoutuminen on tehnyt musta kamalan tylsän ihmisen. Tänään meinasin ojentaa naapurin lapsia kielenkäytöstään vanhempaa herraa kohtaan. 
Milloin musta tuli muka expertti käytöstavoissa? Jokatoinen sana vittu ja ES toisessa kädessä.

Tuntuu että oon velkaa tälle blogille ja ensimmäisille lukijoilleni. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti