11. huhtikuuta 2013

Sukupuoli vai sukupuolineutraali?

Kävin tuossa hyvin nauruntäyteisen keskustelun sukupuolineutraalista kasvatuksesta ja muusta sukupuoleen liittyvästä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olen aina itse sanonut "Ei se sukupuoli, vaan ihminen itse"
Sama pätee ihonväriin, uskontoon, puhuttuun kieleen, kaikkeen.

Kuten kaikki blogini lukijat varmasti jo tietävät, olen kaikille suuntauksille avoin ja astelin "kaapista ulos" lähemmäs 10vuotta sitten biseksuaalina. Mut otettiin aina hyvin vastaan enkä koskaan kuullut poikkinaistakaan sanaa suuntauksestani. Suomessa erityisesti naispuolisella vähemmistöllä menee nykyään tosi mukavasti muutenkin, mennyt jo pitkään.

Girls just wanna have fun! ;)

Nykyään uutena trendinä Suomeenkin on rantautunut sukupuolineutraali lastenkasvatus.
Mielestäni se on tosi hyvä juttu. Mun aikaan kouluissa tytöt ja pojat eriteltiin ryhmiin lähes jokaisessa asiassa. Uskonnollisessa kyläkoulussa pidettiin huolta siitä että Naiset ovat Venuksesta ja Miehet Marssista, eivät missään nimessä lähelläkään toisiaan. Tytöt hyppivät hyppynarua ja leikkivät kotia, eivät muuta. Pojat pelaavat jalkapalloa. Erilaisia ihonvärejäkään ei ollut, eikä oikeastaan muita uskontojakaan kuin kristinusko.
Kaikki oli mustavalkoista. Muistan jopa että meitä toruttiin tyylillä "Ei tyttölapsi voi käyttäytyä noin"
Fuck that shit.

Sukupuolineutraali kasvatus.
Lapsi saa valita omat vaatteensa, olivat ne sitten pojan tai tytön. Lapsi saa leikkiä millä haluaa, minkä sukupuolen kanssa haluaa. Lapselle mahdollisesti annetaan hyvin unisex-nimikin. Lapsi saa itse päättää millaiseksi ihmiseksi kasvaa, kenestä tykkää ja mikä on hänen juttunsa.
- Jotkut tosin menevät aina kaikessa liiallisuuksiin.
On olemassa vanhempia, jotka eivät halua edes tietää lapsensa sukupuolta koko kasvuaikana, tai ehkä koskaan. Lapselle ei missään nimessä vihjata mihin sukupuoleen tämä on syntynyt.
Tulevaisuuden seksuaalivalistuskin tapahtuu kummankin sukupuolen näkökulmasta? Vai jätetäänkö se kokonaan pois?
Hetkinen, mitä tapahtuu murrosiässä(tai sitä ennen) kun lapsi kysyy ovatko kuukautiset normaalit? Onhan ne joo, tyttölapselle. Pojalle ei niinkään.


Mä oon syntynyt tytöksi ja aina elänyt tyttönä. Mut on puettu suhteellisen tyttömäisesti, nimetty tytöksi(Joissain maissa miehenkin nimi), mutta kasvatettu tosi avoimesti. En koskaan leikkinyt barbeilla, vaan kuuluin siihen prätkähiirikastiin. Sain etsiä itseäni kuten halusin.
Seksivalistuksen sain kuten tyttölasta valistettaisiin. Mielestäni se on sairaan hyvä juttu!
"Naistenvaivoista" äiti kertoi hyvissä ajoin etten säikähtäisi. Se tuli tarpeeseen, sillä olin ala-asteen puolivälillä kun sellaista tietoa tarvittiin. Oli myös todella tärkeää että sain tietoa asioista tytön näkökulmasta.

Vaikka sukupuolineutraalius, tasa-arvo ja valinnanvapaus ovatkin hienoja asioita, valitettavasti luontoäiti on epäreilu.
Esimerkiksi suojaamaton seksi tarkoittaa täysin erilaisia asioita eri sukupuolille. Tyttö tulee raskaaksi, poika jatkaa elämäänsä. Nainen vuotaa verta kerran(tai pari) kuussa vaikka mitenpäin asiaa tarkastelisi.
Mielestäni lapsella on oikeus tietää mitä mikäkin tarkoittaa ja mitä asioista voi pahimmillaan seurata.

Missä vaiheessa menee yli? Mikä on tulevaisuus tällä kasvatusmallilla?

4 kommenttia:

  1. Ehkä ne asiat joihin itse voi vaikuttaa (harrastukset, elämäntavat, ulkonäkö yms) on ihan hyväkin mieltää sukupuolineutraaleiksi.. Mutta tässä maailmassa on kahta sukupuolta ja meissä on eroja, siitä ei pääse mihinkään :) ite ainakin tykkään, että mun mies on selkeesti mies omalla tavallaan vaikkei mikään perinteinen tapaus olekkaan. Jos joskus lapsen saan niin sille kyllä opetetaan, että mies ja nainen on eri asioita, mutta ei tarvii olla samanlainen kuin kaikki muut tytöt/pojat jos ei tahdo.

    VastaaPoista
  2. Olen itse sitä mieltä että jokainen on mitä on ja paras vaan olla oma itsensä

    VastaaPoista
  3. Sukupuolineutraali kasvatus on todella, todella jees, mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että just noi terveysasiat ynnä muut kroppaan liittyvät seikat on hyvä ottaa esiin. Sukupuolineutraalikasvatus ei myöskään missään nimessä saa merkitä samaa kuin omaan ruumiin kieltäminen tai turha peitteleminen, mikä välillä tuntuu vähän väikkyvän jossain rivien välissä, kun lapsen sukupuolta kieltäydytään käsittelemästä. On tärkeää opettaa joo, ettei ne jalkojen väliin päätyneet värkit määrittele ketään ihmisenä tai edes sukupuolen edustajana, koska sitäkin voi tunnustella sitten itse elämänsä kuluessa, mutta toisaalta niiden olemassaoloa ei pidä kieltää tai tehdä sukupuolesta jotain saatanaa. Tärkeintähän on opettaa, ettei tarjottuihin muotteihin tarvitse ahtautua ja ettei kumpikaan sukupuoli yksioikoisesti ole sellainen, kuin toisinaan väitetään.

    VastaaPoista
  4. ^Aika pitkälti komppaan edellistä. Se, että lapsi kasvatetaan täysin ilman käsitystä siitä mitä siellä jalkovälissä on, kuulostaa ensikäsittelyssä hienolta. Mietitään sitten kuitenkin sitä todellisuutta. Nykyaikana sellanen kasvatus on sen verran harvinaista, että jossain vaiheessa se realiteetti pläjähtää vasten kasvoja ja siinä vaiheessa ei oo kivaa. Tätä voisi avata tarkemminkin, mutta uskon kaikkien tietävän mitä tarkoitan. Tärkeintä on kasvattaa lapset niin, että "olet millainen olet ja se on ok".

    VastaaPoista