10. marraskuuta 2012

Selkärankareuma?

"Tyypillinen potilas on nuori mies, harvemmin nainen, joka alkaa herätä aamuöisin ristiselän kipuun. Kipu voi säteillä takareisiin, mutta ei jalkaterään kuten iskiaksessa. Selkä on aamulla kankea, mutta ylösnousu ja lyhyt voimistelu poistavat kivun. Noin puolet potilaista sairastuu myös raajanivelten tulehdukseen. Yleisimmin sairastuvat polvet, nilkat ja lonkat. Joskus tauti alkaa polven tai muun raajanivelen turvotuksella, harvoin silmän tulehduksella. Rintakehäkivut ovat melko yleisiä.
Sairauden alkaminen yli 40-vuotiaalla on harvinaista.

Selkärankareuma ei kaikilla pitkity, vaan oireet saattavat jäädä lyhytaikaisiksi. Joskus tauti uusiutuu vuosien oireettoman kauden jälkeen. Pitkäaikainen sairaus jäykistää selkärankaa. Kipu pakottaa selkärangan etukumaraan. Nikamien väliin kasvaa luusiltoja. Selän jäykistymisen lopputulos voi olla etukumara, liikkumaton selkäranka. Raajojen nivelet voivat tuhoutua. Suurimmat haitat koituvat lonkkien, polvien ja olkanivelten pitkäaikaisesta taudista."

Kiva homma, omat oireet täsmää erittäin hyvin selkärankareumaan. Ainoa puuttuva tekijä oli reuma suvussa. Pengoin sukulaisilta tietoa, ja reumaa olikin kunnolla kummankin vanhemman puolella.
Nyt ei oo enää mitään syytä olla menemättä tutkimuksiin.

En saa sukkia enää itse aina jalkaan. Yöllä en nuku kunnolla kipujen takia ja kenkien pukeminen tuottaa myös tuskaa. En taivu varpaisiini. Jippii.
Ennen kunnon kenkien vaihtamista kävely sattui niveliin. Sormet, varpaat, nilkat, polvet on myös tosi kylmänherkkiä. Selkä "napsahtelee ja natisee"

Eräs sukulainen sanoi, että niin kauan kun saa sukan jalkaan, ei oo vielä hätää. No, nyt en saa.




Selkärankareumassa on kuulemma yleisesti hyvä ennuste, mutta oon aina heittäny vitsiä pyörätuolirallista.
Voi niitä koiria ulkoiluttaa pyörätuolistakin, ja mikään ei estä meitä harrastamasta rekijuttuja talvella... Eihän mun tarvi kun istua kyydissä.

Mieluummin oon reumapotilas kun MS-tautipotilas. Toivottakaa onnea...

2 kommenttia:

  1. Pidetään taas peukkuja! Se on aika ihmeellistä, kun nykyään potilaat joutuu itse itsensä diagnosoimaan ja sitten ehdottavat lääkärille: voisko se olla tää? Tuntuu, että lääkärit pysyvät siinä ensimmäisessä arvauksessaan ja jos se ei olekaan juuri se, niin sitten vaan syöt buranaa ja pistät vähän bepanthenia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on... Vaivoja on mut niille ei voi ettiä syytä ennenku oot käytännössä neliraajahalvaantunu :(
      Mun mielestä pitäs alkaa jo hälytyskellot soida kun vaivaa normaalia elämää :o

      Poista