19. marraskuuta 2012

RIP snakebite

Maanantai on ES-päivä! 
Tai jotain.

6vuotta, nyt lähti huulikorut. Vasen tappi oli pitkään tehnyt tuhojaan, eikä rengaskaan olisi pelastanut.
Olisi ollut tyhmää jättää oikea paikoilleen, se tarvii aina parin. Snakebiten ottaminen sattui enemmän kuin septum koskaan. Huulikorujeni parantuminen kesti todella kauan ja olivat hankalat. Kaikille ei sovi.


Omassa nuoruudessani peloteltiin, ettei kannata ottaa huulikorua, koska siitä jää massiivinen arpi ja sieltä reijästä tulevat kaikki juomat ulos. Onko tämä sitten massiivinen arpi?

Sensijaan kulmakorut ovat olleet aina "helppo, kiva, turvallinen" lävistys...
Kumpi näistä on sitten varsinainen arpi? Itse taidan valita huulikorusta jäävän pilkun.

6 kommenttia:

  1. Mä luovuin kans omista huulitapeista joku aika sitten. En jotenkin enää osannu elää niiden kans ja tuntu kokoajan että ne on tiellä. Ihan hassua nyt elää ilman niitä, kun oli tottunut näpräämään niitä alituisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä aina pureskelin niitä alitajusesti enkä osannu lopettaa... :/ Ylähammas halkes sen ansiosta...
      Miten voikin kiintyä kahteen kirurginteräkseen huulessa.

      Poista
  2. Itsekin luovuin snakebiteistä pari vuotta sitten, ja itseasiassa jollain tasolla pidän niistä pilkuista mitkä jäi jäljelle. Esim. bridge / unicorn jättää mun mielestä useille aika rumat arvet mut huulikorujen pisteitä tuskin huomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä... Ja kulmakoruarvet on kans aika hurjia joskus.
      Niinkun mun miehellä. Kylmällä ilmalla koko kulma menee liilaks :(

      Poista
  3. Mulla ei ole minkään lävistyksen kanssa tälläsiä ongelmia kuin nyt poskilävistysten kanssa. Ihan hiton raskaat kun koko ajan vuotaa jotain möhnää ja näyttää ällöltä. Silti en niistä luovu ennen kuin on ihan pakko. Pakkohan niiden on joskus parantua. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauanko sulla on poskilävärit olleet? :o
      Mun tekis mieli hankkia myös... kääk.

      Poista