8. lokakuuta 2012

"Millos tulee lapsia?"

"Millon tulee lapset?" - Öö ei ikinä?
Lause jota mun ikäiset naiset kuulee aika paljon. 
Mies, ura, lapsia, omistusasunto ja sitten pitää vielä näyttää hyvältä.

Vähintään jos satut menemään naimisiin, ihmiset alkaa hieroa sun mahaa ja kysyy että millon on lapset tulossa. Ajatuskin pelottaa aivan mielettömästi. Ihmisten vihjailu ja painostus tekee asiasta vielä hirvittävämmän ja tuo pelko suorastaan halvaannuttaa.

No, mulla on lääkäriaika tässä kuussa ja aijon pyytää lääkäriltäni suositusta sterilisaatioon.
Mulla on kolme terveydellistä syytä joihin vedota. (Toivon todella että ne on tarpeeks painavia syitä)

Pelko raskaudesta ja lapsista on varjostanu mun elämää todella pitkään. Öisin on vaikea saada nukutuksi sillä näen kokoajan unia omista lapsistani tai plussan raskaustestistä. 
Yhtenä yönä näin jopa unta, että mulla oli 1v ikäinen lapsi, josta halusin kokoajan eroon.

Tässä kohtaa joku sanoo että hanki kierukka. 
Varmasti hankinkin sen jälkeen kuinka monta tuttua on tullut raskaaksi kierukan kanssa.
Pillereihin en luota enää yhtään. Nuorena en osannut tietenkään pelätä kun ei ollut aivoja...


Luin keskustelua lapsettomista pariskunnista/lapsettomista ihmisistä, ja muiden mielestä he ovat todella itsekkäitä/sairaita/outoja yms.

Älkää käsittäkö väärin, mä oon alkanu jopa pitää lapsista enemmän ja musta on ihanaa kun ystävä saa ensivuonna vauvan! Mä oon ihan super-onneissani ja onnellinen hänen puolestaan 
Lapsettomuus ei tarkoita että vihaa lapsia!
Naurettava väite. 
Ei se tarkoita että on esim. muiden lapsille kusipää, jos ei itse ole hankkinut lapsia!
Mä en vaan itse halua lapsia, en todellakaan, en ole koskaan halunnutkaan.

Joidenkin mielestä on itsekästä olla hankkimatta lasta. 
Silloin ihminen haluaa olla ikinuori ja elää vain itselleen.
Täh? Mä olen +20vuotias enkä mikään ikinuori - kaikki ikääntyy ja ne villit teinipäivät on jo vietetty.

Mun lapsella on neljä jalkaa ja häntä. Miksei ihmiset voi kunnioittaa sitä? Ehkä haluan vaan hukkua eläimiini, harrastaa niiden kanssa ja sitten ehkä kuolla nuorena? Musta ei muutenkaan oo oletettu pitkä-ikäistä, niin miksi haluan tehdä tälläiseen maailmaan lisää (sairaita)lapsia ja jättää ne tänne yksin?


Kirkko? Kuinka ihmiset järkyttyivätkään aikanaan kun erosin kirkosta. Silloin se oli jopa vielä niin ihmeellinen asia!? Kun herranjumala lasten täytyy saada kirkollinen kaste ja kummeja jajajajajaja.
Entä rippikoulu? Uskonnonopetus kouluissa?
- Hei, mentiinkö nyt taas asian edelle? Mitkä lapset? 

Monen mielestä olen tämän johdosta kauhea ihminen ja saisin varmaan palaa helvetissä (terveisiä)
Mutta mä en aijo kantaa koko maailman syntejä niskassani sen takia etten koe olevani yhtään oikea ihminen äidiksi sairaan perimäni tai sairaan itseni takia. Mä en todellakaan aina osaa elää edes itse, niin miten mun pitäisi pystyä kasvattamaan täysipäinen lapsi ohessa?

Lapsettoman elämä on tyhjää? Lapsettomat ihmiset menettää paljon?
Ehkä niin, mutta lapset eivät ole elämän ainoa sisältö. Miksi tehdä lapsi siksi, ettei elämä olisi tylsää?
Muille se ei varmaan näytä sisällökkäältä että juoksee koiran kanssa agilityradalta palkintoja, mutta eipä kaikkien tarvitse sitä ymmärtääkään.

Koiranpentu paskoo lattialle, ihmisenpentu vaippaansa. 
Kummatkin sotkee syödessään ja kumpikin nostaa veret seisauttavan metelin kun joku asia on huonosti. Kumpikin saattaa herättää yöllä ja kummastakin voi helposti kasvaa täysin pipipäinen aikuinen yksilö.
Lapsesta ei tosin lähde karvaa(uskoisin näin? :D)


Antaa supermammojen hoitaa lapset. Tiedän monia joille lapset ovat kaikki, henki ja elämä. Antaa heidän nauttia äitiydestä ja kasvattaa tulevaisuuden toivo. Heillä siihen on kaikki maailman motivaatio ja he tulevat onnistumaankin.

Tiedän myös että tämä postaus varmaan nostaa jonkun mamma-armeijan sotajalalle, sillä ainoa oikea elämäntapa maailmassa on tehdä lapsia ja ne jotka eivät tee ovat vähintään spitaalisia. 

Lähetän tälläisiä terveisiä sinne:

21 kommenttia:

  1. Sterilisaatio on aika lopullinen ratkaisu... mutta hyvä toki jos olet varma. :) Itse käytän ehkäisykapselia ja voin suositella muillekin. :)

    VastaaPoista
  2. Äää. Ihana Lita <3 Tää on justii niin tätä, et sun pitäs tiettyy ikään mennessä olla lisääntyny ja tehny sitä ja tätä. Mäkään en (ainakaan tällä hetkellä) haluu lapsia lähiaikoina, todellakaan. Ainakaan omia. Muitten lapsia voin palluttaa vaikka miten! :D

    VastaaPoista
  3. Näimpä :D Ahdistaa kaikki tuommonen, ku yks vaihe on suoritettu niin pitäis siirtyä seuraavaan.. Argh! Oon mieluummin hullu kissanainen (sitten kun on mahdollista hankkia kissa/kissoja..) kuin lapsilauman keskellä elävä äiti. Ei siinä mitään jos joku tykkää, mutta varsinkin jos terveydellisiä syitä yms on niin tommonen painostaminen on kyllä typerää.. Kaikkien valintoja pitäis osata arvostaa yhtä lailla.

    VastaaPoista
  4. Voin vaan kuvitella kuinka jonkun superäidin aivot kiehuvat tätä postausta lukiessa, mutta saavatpahan jotain ajattelun aihetta :D itse pelkäsin pitkään lapsen saamista yhtä paljon kuin sinä, nyt olen kuitenkin alkanut lämmetä ajatukselle että ehkä joskus. Lämpiämisestäni huolimatta ymmärrän sinua todella hyvin, koska lapsi ei vaan sovi kaikille eikä kaikkien elämäntilanteeseen. Jo pelkän blogisi lukemisen perusteella voi mielestäni nähdä ettei lapsi vain toimi sinun elämässäsi ja pidän peukkuja että lääkäri suostuu vaihtoehtoon sterilisaatio. Se varmasti rauhoittaisi sinua ja pääsisit eroon jatkuvasta raskaudenpelosta, olisi ainakin yksi huoli vähemmän. En oikein itsekään tiedä kommenttini pointtia, kai minä yritän vain sanoa ettet ole yksin ja on olemassa sellaisiakin muksun haluavia naisia jotka voivat ymmärtää sinunkin kantasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos!
      Mulla on pelko kasvanu iän myötä, ja on todella vaikea uskoa että se yhtäkkiä katoaisi. Tykkään vauvoista, mutta samalla ne myös pelottaa. Pelkään pilaavani jokaikisen lapsen joita kohtaan ja pelkään suorastaan tartuttavani jotain huonoa karmaa niihin.

      Yli 10vuotta mulla on ollu vaikeeta kantaa edes itteäni eteenpäin, niin miten yhtäkkiä seuraavan 5-10vuoden aikana asia parantuisi.
      Ennusteet mulla on omien sairastelujen kanssa aika huonot, enkä halua sitä vastuuta että kasvattaisin geneettisesti tai käytösmallilla kamalan lapsen...

      Poista
  5. Itse oon hyvin samoilla linjoilla sun kanssa. Ite en halua tuoda jälkikasvua tähän maailmaan ja mun mielestä se on jokaisen oma päätös eikä kellään ole mitään velvollisuutta pyöräyttää mukuloita. Enemmän mua vituttaa ihmiset jotka tekee lapsia ja kasvattaa ne päin helvettiä / kohtelee niitä huonosti.

    Sit mua ihmetyttää se, kuinka monet lapsettomuudesta kärsivät just raivottaa, kuinka itsekästä on olla tekemättä lapsia tai tehdä abortti. "Miettisit miltä minusta tuntuu :'(" Well excuse me, käsittääkseni mun päätökset lapsista ja niiden hankkimisesta ei vaikuta kenenkään muun kykyyn tuottaa jälkikasvuaan. :D Mut kai tässä yhteiskunnassa pitäs vaan suorittaa suorittamisen perään ja täyttää ne ennaltamäärätyt muotit.

    VastaaPoista
  6. Mä en todellakaan aina osaa elää edes itse, niin miten mun pitäisi pystyä kasvattamaan täysipäinen lapsi ohessa? < Samaistuin. Tiedät hyvin elämäntilanteeni, joten uskot varmasti myös sen, että ajatukset on mulle aika samankaltaisia kun sulla. Kun en osaa pitää huolta edes itsestäni, miten helvetissä pystyisin pitämään lapsesta huolta ?

    VastaaPoista
  7. Itse olen tällä hetkellä hyvällä matkalla kohti sitä "tavallista unelmaa": Avioliitto solmittu, lapsi tulossa ja oma talokin tuloillaan. Mutta itse en ole tehnyt näitä asioita ympäristöni vuoksi, vaan siksi että kaikki tämä on todella unelmaani.

    Mutta en silti ala tuomitsemaan ihmisiä, jotka haluavat tehdä toisin. Minusta pääasia on se, että ihminen itse tuntee olonsa hyväksi. Kukaan muu ei voi päättää elämästäsi kuin sinä itse! Jokaista mielipidettä ja unelmaa pitäisi arvostaa sellaisenaan.

    Voisihan tähän vielä ottaa mukaan yhteiskunnan painotuksen ja blablablaa... Mutta ei lähdetä sille tielle. Tsemppiä! <3

    Ps. Tämä blogiteksti voisi olla hyvää postia Päivi Räsäselle :-D

    VastaaPoista
  8. Mä oon niin samaa mieltä sun kanssa ettei oo tosikaan. Lapset ei vaan oo mun juttu, joten nauttikoot niistä ne, jotka tykkäävät.

    Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä...

    VastaaPoista
  9. ite oon 22, en naimisissa (vielä toistaiseksi) niin sanoessani etten tahdo lapsia moni sanoo "sinä kasvat vielä/et voi tietää kun olet niin nuori"
    Nuori ehkä joo, mutta kyllä tässä iässä alkaa jo hahmottua mitä elämältään haluaa ja mitä ei. ja minun tulevaisuuteen ei todellakaan kuulu lapset. Steriloinnin ikärajan voisi minusta laskea 30:stä 25:een.

    VastaaPoista
  10. Todella asiallinen teksti, respektit sinne:)

    Ite oon vaan lapsihullu vaikka ikää vasta 17, niin en onnistu samaistumaan, mutta ymmärtämään sitäkin paremmin!

    VastaaPoista
  11. Hmm, täällä taas yksi lapseton ja toivottavasti loppuelämän.

    Halusin sterilisaation jo tyyliin 12-13-vuotiaana. Miesten on niin helppo haluta pentuja, heidän välilihansa ei repeä ja vatsanahka veny....

    VastaaPoista
  12. hyvä teksti! odotan innolla milloin tää ilmestyy copy pastena kaksplussan foorumiin ja mammat on takajaloillaan :D

    VastaaPoista
  13. Kiitos kaikki! :D <3

    Ootte parhaat lukijat maailmassa! Kaksplussan mammoja odotellessa :D

    VastaaPoista
  14. Täällä yksi "mamma", joka ei kyllä todellakaan nosta tämmöisestä tekstistä metakkaa pystyyn. Päinvastoin: juuri näinhän sen kuuluisi mennä!
    Jos itse ei lasta tahdo, tai kokee ettei pystyisi lasta sillä tavalla kasvattamaan, kuinka toivoisi, ei lasta pidäkään hankkia.

    Minun ei pitänyt koskaan hankkia omia biologisia lapsia, mutta kun vahinko kävi, niin sitten kävi. Maailman ihanin ja rakkain sattumahan tuo poika on, mutten usko että tahdon itse enää ikinä olla raskaana ja synnyttää.

    Raskaus ja synnytys olivat ihan hirveitä. Ainakin minun tapauksessani. En näe mitään intoa tai iloa siinä hommassa.
    Maailma on täynnä kodittomia ja onnettomia lapsia, ja tunnen, että minun tehtäväni on olla äiti edes parille sellaiselle lapselle, eikä tehdä lisää lapsia tähän maailmaan. Tän pallon asiat olis ehkä paremmin, jos ensisijaisesti ihmiset pitäis huolta niistä jotka nyt apua ja rakkautta tarvitsee, eikä vain tehtailis "oman suvun jatkamista" varten laumoittain lapsia.

    Eiköhän tää maailma ole jo niin kakaroita ja ihmisiä pullollaan, että voitaisiin rauhassa antaa niiden olla lapsettomia, jotka niin ovat päättäneet.

    Tää blogi on aivan mahtava, koska osaat tuoda asiasi esille tosi hyvin, oli asia mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuhis, oot ihana!
      Mahtava, erittäin arvostettava kommentti!!

      Itsekin adoptiota miettineenä. Jos lapsen haluaisin, se olisi ehdottomasti apua jo tarvitseva!

      Poista
  15. Mäkään en koskaan tahtonut lapsia (okei okei mun on tyhmää sanoa kun oon vasta teini). Jos sattumalta tulee raskaaksi, niin mieli voi muuttua. Mulle kävi just niin. Mulla oli siis ihan samanlaiset ajatukset kuin sulla, mut nyt oon maailman onnellisin äiti. ☺

    Ylemmässä kommentissakin puhuttiin, että jo olemassa olevia lapsia pitäisi auttaa, ja oon siinäkin samaa mieltä. Itse oon kriisilapsi, ja onneksi mulla on rakastavat sijaisvanhemmat, kun biologiset eivät musta voineet huolehtia.

    VastaaPoista
  16. Hauskasti terveellä tavalla kyrpiintyneen oloinen teksti :)

    Mä en halua loisia eikun siis lapsia (no se ja sama), ja se on jännä miten se ei kelpaa tenttaaville ihmisille jotka tulee kuin jeesus pelastamaan sua itseltäsi -_- Mut kun hankitaan lapsia perusteekis riittää et "no mä halusin". Ärsyttää kun pitäisi olla ainakin sata syytä sille miksi ei lisäänny.

    Hurmosmammojen hyökkäys voisi olla ainakin huvittavaa vaikka mitään älyllistä pointtia siitä "keskustelusta" tuskin löytyy.

    VastaaPoista
  17. Jokaisen oma valinta. Itse olen jo melkein 28-vuotias ja vauvakuumetta ei ole näkynyt. Noita nelijalkaisia hännällisiä "lapsia" on kolme ja en muuta kaipaa =)

    VastaaPoista