10. elokuuta 2012

Joskus olis vaan helpompi nukahtaa

Tänään kirjotan itku kurkussa ja meikit poskella.

Huomasin että mun voimavarat alkaa taas loppua, mutta se pohja tuli taas nopeemmin kun kuvittelin.

En oo koskaan vihannu itteäni näin paljon. Oon 155cm ja painan tänään 60,8kg.
Mulla on kipeää 3.tason selluliittia. Enkä mahtunut tänään tisseistä Niken M-koon urheilutoppiin, se meinasi puristaa hengiltä. Urheiluhousuissa menin jopa 36-kokoon, mutta näillä reisillä mua ei varmasti tulla näkemään koskaan liikkeellä.
Mulla on myös jotain todella outoja rasvakertymiä paikoissa mihin niitä ei kuulu tulla, ja ne vaan kasvaa.
Liikkuminen sattuu reisiin, koska ne osuvat yhteen. Luultavasti joudun tämän takia menemään vielä leikkaukseenkin.

Ostin liikaa maksavat urheiluvaatteet, enkä varmaan tule koskaan kehtaamaan laittaa niitä päälleni.

Mun iho puskee kuona-aineita kokoajan ulos ja ihoon on revennyt lisää haavoja enkä saa sitä kuriin.
Jokaikinen aamu mun kasvoissa on enemmän haavoja ja näppylöitä.

Koiratkin on ihan pilattuja paskoja, vaan sen takia kun en osaa mitään.
Sinister ei varmaan koskaan kykene saamaan kisoissa 90pistettä enempää koska mä oon pilannut sen ihan totaalisesti. Mulla oli haave saada siitä vielä joskus BH tai tottelevaisuudessa ykköstulos.
Noi koirat ei koskaan tuu saamaan kunnollista hyvää elämää mun kanssa.
Sen kuulee jo siitä kuinka jokainen kävelee sanoillaan mun päältä ja vielä perään painottaa kuinka täydellisiä itse ovat.

Ainoa mikä ratkaisee, on nappulan syöttäminen ja kisoissa pärjääminen. kaikki muu on ihan väärin. Ja jos välität koirastasi, olet ihan paska. Koira on kisakone, ja vaikka ei olisikaan tuloksia mitä esitellä, voi silti egoilla mulle miten oma saatanan ruma takkukasa on paljon parempi koira, vaikka ei rodultaan olekaan pätevä mihinkään muuhun kuin sormien puremiseen ja vastenhyppimiseen.... Mutta siis aina kaikki on parempia kuin omani.
Jos koirasta lähtee YHTÄÄN karvaa olet todella paska omistaja.

Tänäaamuna heräsin, kun mun nuorempi koira oli purrut toisesta jalastaan taas karvat irti.
Se sai myrkytyksen punkkiaineesta ja karvan kasvatus siihen kutittaa sitä ihan mielettömästi. Tänään se oli kuitenkin pureskellut kutinaan sen jalkansa ihan karvattomaksi.


Sunnuntaina Deimos on näyttelykehässä ensimmäisenä. Kattokaa tota jalkaa.
Jos olisin yhtään parempi omistaja, en olis alunperin laittanu sille sitä punkkiainetta. Raukan koko iho punotti ja karvat tipahti sillon kaikista raajoista. Kuumettakin nousi.
Ja nyt me painitaan tän paskan kanssa yhä...

Mä vihaan itteäni, enkä ihmettele yhtään jos moni muukin. Mä olen todella hankala ihminen tulla toimeen, ja sen lisäksi kaikkea tätä mitä kuvailin.

Mä en oo uskaltanu enää nähdä ketään tai käydä missään koska musta on tullut tällänen.

Toivottavasti kaikilla muilla menee paremmin...

17 kommenttia:

  1. Musta tuntuu pahalta, kun susta tuntuu pahalta :( Oon seurannu sun blogia aika kauan ja sulla on aina kivoja postauksia, mutta tää on sydäntä raastava. Mun mielestä eläimiä pitää rakastaa vaikka ne oliskin kisakoneita. mun serkku käy koirien kanssa näyttelyissä ja voittaa, koska se rakastaa niitä koiriaan. Mä en voi kun sanoo, et oot täydellinen tollasena kun oot :) tsemppiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin rakastan eläimiäni aivan ylikaiken, ja yöllä nukkumaan mennessäkin mietin että mitä tehdään ja syödään huomenna, ja että se on varmasti monipuolista. Nään painajaisiakin että niillä olis asiat huonosti.

      ikäväkyllä kaikki mikä tuntuu merkitsevän, on se että koirasta väännetään hiellä ja itkulla se käyttövalio mahdollisimman nopeasti, sama se missä lajissa :(

      Mun vanhempi koira on 1,5vuotias, eikä sillä oo ainuttakaan kisatulosta vielä. Se tuntuu olevan rikos...

      Poista
  2. musta oot ihana:3 <3
    ja oon samaa mieltä kun Anskiize, eläimiä pitää rakastaa vaikka ne olisikin kisakoneita.. btw oot mun mielestä sika kaunis <3 :'O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara <3
      Mun eläimet on mun perheenjäseniä, nukkuvat sängyssä, istuvat sohvilla, tunkevat syliin ja koirat käy kauppareissuillakin mukana :) Ne on sielunkumppaneita mulle. Jos tottelevaisuudessa pärjätään tulevaisuudessa niin hyvä, mutta jos ei niin sitten ei, eikä haittaa :)

      Poista
  3. Oonkin miettinyt, että tajuatko itse miten vaikea ihminen olet. Hyvä jos aina välill edes.
    Toivon silti, että siun olo paranee, ei oo kivaa tommonen. Ja vaikkei ihan kauhean kauaa keritty tuntemaan, niin mä tiedän kuitenkin sen, että sie rakatat eläimiäs, etkä todellakaan niille tahalteen tekis mitään. Virheitä, vahinkoja ja paskaa sattuu, mutta nokka pystyyn taas niin kyllä se siitä! :) -Ida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajuan, tosi selvästi vieläpä! :(
      "Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni" on jotain mitä voi mun suusta kuulla.
      Tosin en taida olla ihan ainoa ;)

      Poista
  4. Huutelen taas, 163cm/86kg. :/ 30 kiloa pitäisi tiputtaa, että olisin "normaali". Otin siitä ennen hirveän stressin, ja olin koko ajan kipeänä. Nyt, kun asenne on enemmänkin "vitut, laihdun jos laihdun", olen ollut terveempi kuin pitkään aikaan, iho on parempi kuin koskaan ja painokin on tippunut. Ja ennen kaikkea, oon onnellisempi kuin pitkään, pitkään aikaan.

    Sit tuosta näyttelyjutusta... kyllä sä kerkiät. Hoidat ensin ittes ja koirat sellaselle tasolle, että tuntuu hyvältä, ja menet sitten kehään. Miun kiinanharjiksella on paha alapurenta, minkä takia se ei enää pääse rotukehiin, koskaan. Ikää ensi kuussa 2 v. Ja harmittaa, mutta eihän sille mitään mahda, eikä se ole koiran syy. :/ Tosi paljon tsemppiä sulle, oon pitkään lukenu sun blogia mut nyt vasta uskaltaudun kunnolla -toista tai kolmatta kertaa- kommentoimaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi stressi syö kaikesta ihan kaiken irti! Ihan järkyttävää... Iho kukkii kuin sienet sateella vaikka hoidan sitä vaan paremmin kun ennen, uskomatonta.

      Purentaviat on tositositosi inhottavia!! :( Mun nuoremmalla koiralla näytti tulevan linguoversio alunperin, mutta luojankiitos se korjautui pysyvissä hampaissa. Olin niin rikki siitä kun toivoin Deimoksesta näyttelytähteä. Nyt se söi karvansa... Nooh, enskerralla parempi onni :)

      Kommentoi jatkossakin, muistan sut hyvin koska sun kommentit on aina tosi mukavia ja kypsiä :)

      Poista
  5. Sinister ja Deimos saavat sentään elää KOIRANelämää, eivätkä joudu vain olemaan treenattavina ja kisoissa 24/7. Kuvien ja videoiden perusteella sun koirat voivat todella hyvin, joten ei voi sanoa muuta kuin että on todella perseestä jos joku kehtaa tulla sanomaan, että "olet pilannut ne." Kuulostaa vaan kateudelta, molemmat koirasi kun ovat niin helkatin upean ja onnellisen näköisiä piskejä. Esimerkiksi sairauksia ja allergioita nyt on vaikea välttää ja virheitä sattuu kaikille, joten uskon vakaasti, että kyllä niitä näyttelytitteleitäkin tulee viimeistään kun tuosta punkkimyrkkyasiasta pääsette yli. Pakko myöntää, että itse välttelen koiraihmispiirejä nimenomaan sen takia, että niissä tupataan heti lyttäämään kaikki kun jokin asia on pielessä... Meilläkin on nyt sitten PYSTYkorvainen collie, "lopettaa se pitäisi kun ei ole rodunomainen." No ei sitä helkkari soikoon ollut tarkoituskaan käyttää jalostuksessa, joten ei sen korvien mallin pitäisi kenenkään elämää pistää sekaisin?
    Kyllä minäkin haaveksin siitä, että joskus omistan kisoissa ja näyttelyissä pärjäävän koiran, mutta noiden kahden kanssa ei ole ainakaan vielä aika moiselle. Ne saavat treenata vetoa sun muuta ihan kotioloissa, ei niiden onnellisuuteen vaikuta titteleiden määrä. Niillä on molemmilla mahtava luonne ja niistä paistaa elämänilo, joten en helvetissä tapata perheenjäseniä esimerkiksi ulkoisten vikojen takia. Jotkut ihmiset ovat totaalisen sekaisin.
    Toivottavasti mielesi paranee pian, vaikken sua tunne sen paremmin niin vaikutat kuitenkin hienolta ihmiseltä joka ihan OIKEASTI välittää lemmikeistään. Paljon voimia sinne näytön toiselle puolelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MITÄ VITTUA, LOPETA KOIRA!? Tuon takia!?
      Mitä helvettiä oikeesti ihmiset!

      On Sinisterilläkin hieman liian kaukana toisistaan olevat korvat, mutta wtf!

      Mä oon halunnu kasvattaa mun koirat myös niin, että niillä on omaa tahtoa, en yli-kurilla tukahduttanut jokaista käyttäytymismallia. Ne saa lähteä jänisten perään yöllä jos mieli joskus tekee, ne saa rypeä mudassa ja juoda lätäköistä. Ne saa hyppiä kotiväkeä vasten, ja joskus saa olla laiska jos treeni ei huvita. Niitä ei piestä hengiltä jos kisaliikkeet ei toimi :(
      Annan toki tiukkaa palautetta jos joku tosi tuttu asia ei luonnistu, mutta pääosin etsin syytä MIKSI. Usein voi olla esim Sinisterin selkäkivut ja siksi tottis ei toimi. Sillä on niin pitkä selkä niin menee juntturaan helposti :)

      Koiraharrastajapiirit on kamalia :( Erityisesti palveluskoiralajien. Ite sain maistaa sitä viimetalvena itku kurkussa sängyssä ihan rikki. Se sisäänpäinkääntyvyys ja akkojen juoruaminen seläntakana... wtf.

      Poista
  6. Kellään ei pitäs olla nokankoputtamista Sinisterin ja Deimoksen elämisen laadusta. Ja mitä väliä sillä on onko koira rodunomainen tai montako tulosta sillä on kokeista ja näyttelyistä. Tärkeintä on että koira on perheenjäsen, toveri jolle voi kertoa kaikki ilot ja surut.

    Valitettavasti koiraharrastuspiirit tuntuvat olevan kovin kieroituneita. Saku on minulle tulossa itälaikan kaveriksi, joten etukäteen jo hirvittää mitä sitä saa vastaaansa pk-koiran kanssa. Varsinkin kun otan näyttiksen enkä käyttistä. Oikea pyhäinhäväistys pk piireissä...

    VastaaPoista
  7. Mitä höpöhöpöjuttuja tuommoset. En tiedä toista ihmistä joka pitäisi koiristaan yhtä hyvää huolta kuin sinä.

    Paskoja reisipäiviä on meillä jokaisella mutta lopunpäiten, who cares? On aikoja jolloin pystyy panostamaan itseensä ja aikoja jolloin viimeiset rippeet menevät nimenomaan niihin Tärkeisiin asioihin.

    Vaikka oma keho on täälläkin rempallaan ja kaikki ihan päin vittua pään sisällä, hyvä että jaksaa suihkussa käydä ja aamulla silmänsä aukoa. Sitä kuitenkin vaan jaksaa olla tyytyväinen edes siitä, että voimat riittävät pienempien karvaisten (ja karvattoman) perheenjäsenien hyysäämiseen. Kaikki aikanaan, mun korvaan toi kuulostaa vaan puhtaalta epäitsekkyydeltä. Tsemppistä!

    VastaaPoista
  8. Mitä mie oon lukenu siun blogias tässä vähä aikaa, nii olet sie iha hyvi koiriis hoitanu. Ei jokaisesta koirasta voi tulla mitenkää maailman parhaita. Teet niin miten pystyt ja se kyllä riittää. Sun koiras on varmana tosi kiitollisii, et niillon ees koti jossai. Ja ethän sä voinu tietää tosta punkkiaineesta mitää..

    Joskus tulee tollasii, että vihaa itteensä ja on noi, mut hei, mikäs onkaa sen parempaa ku et tissit kasvaa, koska jollai niitä ei oo. Kyl sun iho siitä tulee taas paremmaks, se vaa johtuu jostai noista uusista aineista mitä syöt? Tsemppii paljo, oot iha huippubloggaaja! :)

    VastaaPoista
  9. Voi höh, kurjaa lukea, että sua noin masentaa nuo asiat :(

    En oo ikinä arvostanu/tykänny ihmisistä, jotka ottaa koiran pelkästään sen takia, että se näyttää hyvältä eikä sitten kohtele sitä koirana, tai sitten vain sen takia, että sen elämästä voi tehdä pelkkää koiranäyttelyissä juoksemista. Sitten voi puhua piskistään ylpeänä, kuinka se on voittanut sitä ja tätä ja blaa blaa..
    Mun mielestä koira on aina koira, ja sellaisena se pitää pitääkin. Se on perheenjäsen, ei mikään kilpailuesine, jolla voi pönkittää itseään esille.
    Meillä on esimerkiksi töissä yksi nuori tyttö, jolla on joku 5kk vanha australianpaimenkoiran pentu, jolla korvat alkavat hassusti nousta melkein pystyyn. Näin kerran, kun tämä tyttö teippasi pennun korvia niin, että ne pysyvät sellaisina kolmiokorvaisena. Kai se on joku näyttelyihin vaadittava huomio. Tekeekö se sitten koirasta vähemmän hyvän, jos sen häntä sojottaa 12 astetta liikaa vasemmalle? Ei.

    Oon valitettavasti myös itse lukenut noista myrkyllisistä punkkiaineista, ja vahinkoja sekä erehdyksiä sattuu. Jos et olisi pahoillasi tai koirien iho-ongelmat ei vaikuttaisi suhun millään lailla, silloin olisi aika huolestua. Joten älähän syytä itseäsi :) Kuten moni sanoi, kaikenlaista sattuu ja virheistään oppii. Sen mitä olen tätä blogia sekä sun koirablogia lueskellut, en nyt heti keksi ketään parempaa ja tunnollista koiranomistajaa, kuin sinä olet. :)

    Tsemppiä ja rauhaisia ajatuksen puuskia sinne päin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua toivottavasti mun kommentti ei vaikuttanut mitenkään halveksivalta näyttelyissä käyviä koiraihmisiä kohtaan! Tarkoitin sillä vain sitä, että kohtuutta kehiin :)
      Niinkuin Julia jo kirjoittikin, että ei koiraa tee iloiseksi se kuinka monta titteliä se on ansainnut - se on onnellinen ihan vaan koirana, rakkaan omistajan kanssa. <3

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista