29. kesäkuuta 2012

Still the same fear makes me sick

Koulukiusaaminen

I wanted to breathe, but I can't.

I'm already dead.





Yölliset aatteet osa. miljoona?

Aikanaan mäkin halusin turvautua ajatukseen että "rankka lapsuus kasvattaa astetta rankempia tyyppejä" tai että vastoinkäymiset vahvistaa.
Kaiken sen jälkeen kasvaa vahvoja ihmisiä?
Monet julkkikset ovat menneisyydessään olleet koulukiusattuja ja nyt ne on kauniita, menestyviä, rikkaita yms yms.

Voin kertoa että koulukiusaus ei todellakaan kasvata ihmistä, eikä susta ikinä tule vahvaa kestämällä kaikkea paskaa niskaan.

On eritapoja kiusata, ja kiusaamisessakin on erilaisia asteita.
Jokainen kiusaamistapaus on erilainen.
Mun kohdalla se oli perusjuttuja, huorittelua, haukkumista, häirikköpuheluita ympäri vuorokauden, nettikiusaamista, päälle sylkemistä, portaista alas tönimistä, käytävillä kamppaamista yms.
Kukatahansa peruskoululainen on tarpeeksi herkässä iässä saadakseen kiusaamisesta ikuiset pahat muistot tai vakavemmissa tapauksissa traumat.

Mä toistelin itelleni että mä oon vahva ihminen, samoin mun vanhemmat yritti lohduttaa näillä sanoilla.

Nyt mä vasta tajuun että koulukiusaamisella oli osansa siitä mikä musta kasvoi. 
- Ihmisiin luottamaton, pelokas, syrjään vetäytyvä ja agorafobinen.

Nyt myöhemmin mä vasta tajuan mitä tuo portaista alas töniminenkin jätti mulle jälkeensä: Pelon rappukäytävistä ja portaista.
Mun päälle on syljetty jo ennen kouluikääkin, mutta vielä nykyäänkin tarkistan kokoajan hiuksiani, jos siellä on jälleen jotain ylimääräistä...
Moni ihmettelee miksen vastaa puhelimeen ikinä. Mä pelkään kuollakseni sitä kun puhelin soi: Millon sieltä tulee tappouhkaus, millon siellä on mun omat kaverit nauramassa taustalla... Puhelimen kautta saa myös helposti ihmisten yhteystietoja, eli niitä kiusaajia saattoi pelätä ovellekin asti.

Koulukiusaamiseen kuulemma puututaan nykyään?
Hahaha. En usko ennenkuin näen.
Uskon, että monia satoja nuoria pelkää kuollakseen syksyllä alkavaa koulua, eikä suotta.



Jos Sinua kiusataan koulussa, millä tahansa luokalla tai koulutusasteella, ota tietoja talteen ja tee suoraan rikosilmoitus. Jos vanhempasi yrittävät hyssytellä asiaa, ota yhteyttä lastensuojeluun tai muihin viranomaisiin.
Siinä vaiheessa kun koulukiusaus menee fyysiseksi, voi jopa hengenlähtö olla lähellä!
Se ei ole sun syytä ja sä ansaitset parempaa!

18 kommenttia:

  1. joo been there, mulla koulu oli ihan helvettiä.
    vihasin jokaista hetkeä yläasteella :(
    eikä kiusaamiseen auttanu ees se et koitti saada opettajilta apua,
    se mulkku vaan keräs kiusaajat yhteen ja sano et oon valittanu niistä, et lopettakaa kiusaaminen, vittu voit kuvitella kuinka paljon se hyödytti....

    VastaaPoista
  2. Muakin on kiusattu, oikeastaan koko peruskoulun ajan, muttei noin pahasti kun sua ja kyllä, musta jollain tasolla kasvoi vahva ihminen. Yläasteen lopulla löin useaan kertaan pahinta kiusaajaani, kun se änkesi väkisin lähelle.

    Tosin en mäkään aina ole vahva - joku korottaa mulle vähän ääntään tai rivien välistä haukkuu (tätä on tapahtunut useasti ASIAKASPALVELUtilanteissa, jossa minä asiakkaana) niin on todella lähellä, etten rupea itkemään. Mä kyllä lyön, se ei oo ongelma, mut sanallisesti en osaa puolustaa itteeni, kun mitään ei vaan tuu suusta ja kaikki hyvät vastakommentit tulee mieleen vasta 10 minuuttia liian myöhään.

    VastaaPoista
  3. o/ Täällä kans entinen kiusattu :p Mun kiusaamiseen puututtiin, mutta se jatkui silti semmoisena nälvimisenä ala-asteelta yläasteelle. Vasta lukiossa sai olla rauhassa. Kakkaahan se oli, koitin vain olla kuulematta ja ignoorata kiusaajat...kyllä ne siitä vähän kyllästyi, mutta eivät lopettaneet ennenkuin tuli koulunvaihto eteen. Onneksi tuo kaikki kakka on takanapäin...

    VastaaPoista
  4. Ite koin koulukiusaamista ala-asteella, koko 6 vuotta. Se kiusaaminen perustu siihen kun en ollut niinkuin muut. En kulkenut merkkivaatteissa ja enkä meikannut 5luokalta asti. En kuulunut mihinkään kaveriporukkaan, aina mut jätettiin yksin ja ulkopuolelle kaikesta. Sain kyllä synttärikutsuja ja kun menin mukaan niin sama toistu koulun ulkopuolellakin. Aina yksin. Ja kun se kiusaaminen perustu siihen miltä mä näytin niin siitä mulle jäi ikuiset pelot etten näytä hyvältä ja oon aina ruma. Yläasteella se oli samaa aluks, kunnes ystävystyin pahimman kiusaajani kanssa ja kiusaamiset loppu siihen ku seinään... Kirjotin omalle blogilleni siitäkin "tarinan". Ja oon sun kanssa samalla linjalla että ei siihen tänäpäivänäkään pystytä puuttumaan tarpeeksi. Kannattaa ottaa omat ohjat käsiin, mutta sillä hyvällä tavalla. (Oon tullut myös siihen lopputulokseen että se koulukiusaaminen johti niihin rikoksenpoluille joissa olin jonkun aikaa...)

    VastaaPoista
  5. Asiatekstiä taas! Mua on koulukiusattu ala-asteella, ja se näkyi vielä yläasteella ja lukiossa psykosomaattisina reaktiona kouluaamuisin, unettomuutena sekä vainoharhaisuutena ihmisten asenteiden ja käytöksen suhteen. Nykyään se näkyy ajoittain Agorafobiana ja ihmismassoja sisältäviä tilanteita edeltävinä psykosomaattisina oireina. Muhun ei onneksi kohdistunut juurikaan fyysistä väkivältaa (tönimistä ja liikuntatuntien "vahinkoja" lukuunottamatta); kiusattiin netissä, pilapuheluin, syrjimällä, haukkumalla ja levittelemällä perättömiä juttuja. Tyttöjen mielestä ostin vaatteet väärästä liikkeestä, puin ne väärin, olin muutenkin väärännäköinen sekä olin "ylikehittynyt" ja pojat olivat kuulleet tytöiltä että olen mm. huora. Kenellekään en kertonut asiasta kiusaamisen pelossa, vaan ainoat koulukaverini kertoivat asiasta opettajalle (joka piti sellaisen PERRKELEEN asiasta koko luokalle, että kiusaus väheni huomattavasti.)En koe itseäni mitenkään "vahvemmaksi ihmiseksi" ajatellessani ostoskeskuksissa ja ravintoloissa sitä, kuinka mua tuijotetaan ja musta puhutaan pahaa. Koulukiusaamisesta ei todellakaan voi puhua liikaa, ja siihen pitää puuttua ajoissa!

    VastaaPoista
  6. Tuttuja tuntemuksia tuota lukiessa. Itellä ei ollut fyysistä, mutta sama kammo jäänyt puhelimista. Aika vainoharhaiseksi jättänyt kouluaika.

    VastaaPoista
  7. Jep. Koulukiusaus on perseestä.

    VastaaPoista
  8. Mua on kiusattu 1-9 luokat läpeensä.
    Porukoitten mielipide asiaan oli: "Se on sun oma vikas ku et oo samanlainen ku muut"
    Sit yritin olla samanlainen, kiusaaminen paheni ja huorittelu ilmesty kuvioihin.
    Pidin pillifarkkuja, nii rupesivat huorittelemaan ja lesbottelemaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun äiti sanoi kerran kans mulle:
      Mikset pukeudu tollein tyttömäisesti nätisti niinkun kaikki muutkin?
      Ilmesesti salaa kuitenkin se syy oli mussa sen mielestä... :/

      Poista
  9. Koulukiusaaminen on täyttä paskaa.
    Ikävä lukea ihmisten kokemuksia siitä, ja varsinkin kun niitä näyttää olevan melkein joka toisella. :( Kiusaamistakin on niin erilaista.

    Kiusaaminen ei todellakaan kasvata itseluottamusta tai tee ihmisestä vahvaa - siinä olen sun kanssa samaa mieltä.

    Joskus tuli telkusta dokumenttiohjelma Enkeli-Elisasta, koulukiusatusta tytöstä, joka lopulta teki itsemurhan, koska ei enää jaksanut elää - kiusaamisen takia. Se oli erittäin koskettava kertomus, kannattaa kurkistaa jos kiinnostaa. Myös fb:n kautta löytyy samainen sivusto.
    En ymmärrä, miksei kiusaamiseen puututa nykyisin enää tarpeeksi! Johtuuko se opettajista, vai siitä pelosta, että jos kertoo aikuiselle kiusaajista, niin kiusaajat hakkaa sut sairaalakuntoon??
    Aina miettii sitä, että jos kyseessä olisi oma lapsi, tekisi ihan mitä tahansa ettei sen tarvisi käydä sitä läpi. Mutta vanhempiakin on niin moneen eri junaan.. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  10. Kun takana on 12 vuotta kokoajan jatkunutta järjestelmällistä kiusaamista oppilaiden sekä joidenkin opettajien taholta, ei paljon herätä iloa tuo lausahdus: rankka lapsuus kasvattaa astetta rankempia tyyppejä.

    Ei se pajon lohduta aamuisin kun avaa pilleri purkkien kannet ja vetää pakolliset masennus ja adhistus lääkkeet alas että kykenee selviämään päivästä edes jotenkin. Illasta on kuoleman väsynyt mutta ei voi nukkua. Unilääkkeillä olen nukkunut lukio iästä asti. Ja joka yö näen vain painajaisia.

    Olen sosiaalisesti täysin eristynyt. Elän jatkuvassa pelkotilassa ja saan pahempia pelkokohtauksia julkisissa paikoissa. Olen vainoharhainen, en luota kehenkään. Vihaan itseäni, uskon olevani täysin epämuodostunut monsteri, en voi pukeutua kuten haluaisin.

    Että kasvoiko minusta vahva ihminen. Jos tätä ihmisrauniota joka olen voi kutsua vahvaksi on lopullisesti tullut hulluksi.

    VastaaPoista
  11. Komppaan. Mua kiusattiin koulussa ala-asteella Espoossa, kun muutettiin Turkuun musta tuli vain muiden kaltainen koska pelkäsin että sama alkaa uudestaan. Meni vuosia että uskalsin olla oma itseni. Ei ehkä rankimmasta päästä kokemus mutta kiusaamista kuitenkin ja siitä on jäljet edelleen tietyissä (esim. sosiaalisissa) tilanteissa.

    VastaaPoista
  12. asiaa, mulle on lähetetty ekalla luokalla tappouhkaus ja koko kutosen ja seiskan ajan oli fyysistä kiusaamista, josta sitten onneks tajusin kertoa ennenku sain vakavia vammoja. eikä muuten oltu tähän kiusaajaan puututtu vaikka hän esim. töni todella lujaa kaikkia nuorempia ihan julkisesti kaikkialla koulussa. hänen luokanvalvojansa kommentti: ''ei sille voi mitään, se nyt vaan on sellanen''.

    VastaaPoista
  13. Asia tekstiä! Koulukiusaus on ihan perseestä, itsekkin semmosta joutunut joskus kokemaan..

    VastaaPoista
  14. Myöskin olen koulukiusattu. Muutin toisella luokalla kirjaimellisesti maalta kaupunkiin, jossa kaikki tunsi toisensa. Mun uudella luokalla oli musta poika, joka veljiensä (joita muistaaksen oli 3) kanssa asu mun viereisessä talossa. Ne jaksoi kaks vuotta hakata pirusti joka koulu JA koti matkalla. Ihan vain sen tekia, koska mulla oli silmälasit... Kaks vuotta tätä jatkui kunnes tein itse sille lopun. Yksikään opettaja ei puuttunut asiaan, vaikka joka aamu näki kuinka mua oli hakattu. Sääliviä katseita sateli, mutta ei kukaan tehnyt asialle mitään. Onneksi ne ihmiset muutti pois eikä ole sen koomin niitä näkynyt.. Kiusaaminen on väärin oli se minkätasoista vain.

    VastaaPoista
  15. Mä oon tämmönen mattimyöhänen, mutta Lita sä puhut aina niin ihanan kannustavasti ja se on ehkä se yks syy miksi luen sun blogia c: Kun muut puhuu blogeissaan masennuksistaan ja kiusaamisongelmistaan niin täällä saa kuulla että asiaan pitää puuttua reippaasti (eikä mitään höplää "sietämisestä" tai "kerro opettajallesi" lohdutusta.) Mulla olis vaikka kuinka paljon kehuttavaa susta mutta juuh, kiitos o3o

    VastaaPoista
  16. Meikäläisen kohdalla koulukiusaaminen ei ollut ihan fyysistä, mutta sanat ne todella osaa satuttaa. Jäi todella pahat arvet kiusaamisesta ja nykyään saakin taistella siitä, keneen pystyy luottamaan ja kehenkä ei. Nykyään saa taistella ties minkälaisten ongelmien kanssa ja myös itse puheluiden soittaminen on vaikeaa, siksi yleensä tekstaan ihmisille jos on jotain asiaa.

    Mutta täytyy sanoa, että tämä kirjoitus on kannustava!

    VastaaPoista