12. marraskuuta 2011

Come to my table and take a seat

En jaksa kirjoittaa kieliopillisesti oikein, en, saatana ööäörr.

Viimepäivinä oon kokenu jonkun valaistuksen. Kävelin koiran kanssa aamupäivällä auringonpaisteessa metsälenkille, eikä elämä ikinä oo tuntunu niin oikeelta.


Mä oon kai vihdoin tajunnu että tää on mun elämä, mun valintojen seuraus, mun kokemusten summa.
En voi aina miellyttää kaikkia.


Kukaan muu ei tuu enää tekemään mun valintoja mun puolesta, eikä kukaan tule niihin vaikuttamaan.
Aivan sama mitä muut haluaa mun olevan, en ole, enkä tule olemaan.

Tiedän olevani oikeella tiellä, viimepäivät on vaan tuntunu niin oikeilta.

Seuraavan kerran kun joku puuttuu teidän valintoihin, henkilökohtasiin asioihin, älkää menkö siihen mukaan.
Ite oon antanu ihmisten johdatella itseäni painostamisella ja vähättelemällä, ja nyt nään kaiken sen tuloksen.
Olkaa tyytyväisiä omiin valintoihinne, älkää katuko mitään. Itse tuntee itsensä parhaiten, ei oo parempaa ihmistä päättämään sun asioista kun sä itse.

Oon ollu aivan liian heikko, ympärillä pyörivät paineet, oletukset, tuomitseminen ja kaikki muu ydinroska on yksinkertasesti murtanu mut liian monesti.
Pian oon ollu 2,5vuotta jumissa elämäni kanssa, kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Tänään sain lääkäriltänikin vahvistuksen että kevyesti jumitan vielä 12/2013 asti... Lähimmäthän sen tietääkin. Miksen lähde ikinä kahvittelemaan? Miksen käy ikinä kenenkään kotibileissä? Miksen, miksi miksi?
Älkää ikinä päästäkö itteänne vajoomaan niin syvälle. Syitä, valkoisia valheita, totuuden piilottelemista ja mitä vittua.

Älkää ikinä antako kenenkään sotkea teidän päitä. Tehkää elämällänne just sitä mitä ootte aina halunnu, jos ette tiedä mitä, niin miettikää rauhassa. Kellään ei oo mihinkään kiire. Ei se maailma mihinkään lopu, vaikka siitä jaksetaan jauhaa.

Mäkin tajusin vasta muutama päivä sitten että mulla ei oo mihinkään kiire. Mulla on kaikki maailman aika. Kun ihmiset seuraavaks kysyy että miten mulla on aikaa siihen ja siihen, niin miten ei olisi?
Mun aika on luultavasti paljon rajallisempi kuin teidän, mutta ei se kiirehtiminen elämässä sitä yhtään pidennä.

Kumpa mä olisin tarpeeks vahva.
Ehkä mäkin alan vielä toteuttaa omia unelmiani.

9 kommenttia:

  1. Teksti osui ja upposi ! Sait minut miettimään oikeasti elämää, ja sitä mitä minun pitää sen kanssa tehdä. Kiitos, upea teksti ♥

    VastaaPoista
  2. Todella painavaa sanomista. Itsekin olen miettinyt näitä asioita paljon viime kuukausina, ja yrittänyt elää omaa elämää :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti sulla alkais pian menemään paremmin <3 Oot rakas, koita jaksaa <3

    VastaaPoista
  4. Oli pakko painella sanoiks jotain mitä oli mielessä. Niin liian pitkään mä oon tukahduttanu itteäni ja murehtinu etten oo, enkä tee niinkun muut toivois.

    Jokaisen pitää tehä elämästään sitä mitä haluaa. Jos ei halua lapsia, niin ei sun ole pakko niitä tehdä vaan että se olis "oikein"
    Jos vihaa kissoja, niin ei niistä olekaan pakko pitää eikä esittää pitävänsä.
    Jos haluaa nukkua kokopäivän, niin sitten nukkuu, aina tulee uusi huominen.

    En tiiä, perkeleen henkeviä!

    VastaaPoista
  5. Oli jotenkin mukava lukea. Elokuusta asti oon eläny mun elämässä jonknlaista murroskautta. Mulla on ollu elämäni raskaimmat ja vaikeimmat kuukaudet ja mä toivon, että nyt ne on takana päin. Vasta nyt sitä on ruvennu tajuamaan, että kaikki se epävarmuus ja vaikeudet, mitkä on vaivannu täs muutaman vuoden aikana, on kasaantunu näille kuukausille sen takia, että oppisin itse oikeasti elämään.

    Vaikka ikinä ei haluaisi mitää vaikeita asioita kenellekään, niin silti mä uskon, että niilläkin on aina oma tarkoituksensa.

    Valaistumiset on jänniä!

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa tekstiä.

    Jaksamisia ja tsemppiä vaikkei tunnetakkaan :)

    VastaaPoista
  7. AIvan mahtavaa, todella pysäyttävä teksti pisti oikeesti miettii. Kiitos tämä toi valoa mun päivään :)

    VastaaPoista
  8. Satuin lukemaan tämän oikeaan aikaan. Nuo samat asiat on mun pässäni olleet jo pitkänpitkän aikaa.. Kiitos! Sitä jaksaa taas katsoa elämää..

    Ja jaksamisia, vaikken sinua tunnekaan (:

    VastaaPoista
  9. Kiva jos teksti osui ja upposi noin monelle! :)
    Luulin ettei tästä ota erkkikään selvää kun tälläinen hetken fiiliksestä sanoiksi riipaistu teos.

    Tsemppiä ja jaksamisia teille kaikille myös, pidetään me "eksyneet" yhtä!

    Rosa:
    Kyllä mäkin jollain tasolla uskon asioiden tarkoituksiin :) Jos mä en olis näinkin hukassa, en välttämättä olis ehkä löytäny eläinharrastustani myöskään :)

    VastaaPoista