16. tammikuuta 2011

Stop saying "I wish.." Start saying "I will.."

Litan aamuisia mietteitä. Okei, aamupäiväisiä mietteitä.
(Jaksaakohan kukaan lukea tälläisiä vähä-kuvaisia, pohtivia paska-postauksia)

Viimeisen parin viikon aikana muutamat käsitykseni tulevaisuudesta ovat muovautuneet uudestaan.
Asiat, joita olen ehkä saattanut haluta tulevaisuudessa, en enää haluakaan.
Musta on aika pelottavaa, että käsitykset ja elämänkatsomus voi yhtäkkiä muuttua näin radikaalisti.

Huomasin myös, että suurinosa ensivaikutelmista tietämieni/tuntemistani ihmisten kanssa on ollut hyvin vääriä. Tää järkyttää mua henkilökohtaisesti, aina kuitenkin uskonut jollain tasolla ensivaikutelmiin.
Ihmiset, joista oon halunnut eroon alussa, ovatkin nykyään niitä joiden kanssa haluan viettää aikaa.
Ihmiset, joista jollain tasolla pidin heidät tavatessani, no... Kaikki tietää mitä sieltä sitten selviääkään.

Näin kakskyt vuotta tähänkin meni, mutta kerrankin aijon ottaa opikseni mitä äitini jokunen aika sitten minulle neuvoi "Pysy vaan kaukana niistä"
Tarkoittaen eräitä ihmisiä, joille en koskaan mitään tehnyt, mutta heittivät aina vihansa mun niskaan kun siltä tuntui ja omassa elämässä on huono olla. No, nyt tiedän taas paremmin.
Jonain päivänä joutuvat heräämään sieltä omista eristyksissä olevista pilvilinnoistaan tähän oikeaan maailmaan.
Huolestuttaa tää nykyään laajassa käytössä oleva alhaisen tason aivokapasiteettikin...



Musta on helppo pitää kun mut tuntee, mutta helppo vihata kun ei kehtaa edes tutustua.
Kaikkien ei oo pakko pitää ja osa ei uskalla vielä ymmärtää mistä mä oon ja mihin mä tähtään.
Mä oon hyvin intohimoinen tietyistä asioista ja helvetin hyvistä syistä vieläpä. Oon varmasti hankala ihminen, mutta kukapa ei olisi? Voin olla silti hankala ripauksella aivoja.
Niinhän se ragdoll-kissankin luoja, Ann Baker, oli hankalin ihminen ikinä, mutta silti loi yhden kaikkien aikojen suosituimman ja ihanimman kissarodun.

Mä olen vaan kyllästynyt tiettyihin vääryyksiin elämässä yleisesti ja omassa elämässä.



Kuulostan turhan ylimieliseltä kirjoittamassani, mikä ei ollut tarkoitukseni, tuli vain ulos noin. Toivonmukaan tämän blogin lukijat osaa päätellä mitä mä oikeasti olen ja mitä en.
Kiitos lukijoille yleensäkin kivoista kommenteista, hyvä tietää että on muita samoin ajattelijoita!

Kaikki jotka lukevat tämän postauksen, lukekaa myös Tämä!

ps. -7,9kg ja uusi painonpudotuksen stoppipaikka, argh! :D

8 kommenttia:

  1. Kiitos paljon, ihana kuulla että tykkäsit! :) Niin onki ihan mielettömän tärkee sanoma, enkä todellakaan pahastu, päinvastoin! <3 Kunpa kaikki tajuais oman ainutlaatuisuutensa ja osais arvostaa sitä :> Sä vaikutat tosi vahvalta ja ihanalta naiselta, jatka samaan malliin! :D

    VastaaPoista
  2. Mä olen aikanaan joutunutvalitsemaan kaveriporukkani ja poikaystäväni väliltä, koska kaveriporukan dominoivin tyttö ei vain sietänyt poikaystävääni (joka yleensä tulee toimeen ihan kaikkien kanssa) ja kosti sen ilkeilemällä, piikittelemällä ja puhumalla paskaa selän takana. Tosi ystävä ei käyttäytyisi noin, joten päätin katkaista välini tähän ihmiseen ja jotenkin porukan muut tyypit seurasivat tätä tyttöä lammasmaisesti, eli jäin sitten omilleni. Noh, saman miehen kanssa olen vieläkin, lähes kolme vuotta myöhemmin ja tilalle on tullut uusia, parempia kavereita, joten en kadu. Pikemminkin opin, että kavereita ei kannata pitää vain tottumuksesta, vaan kannattaa kerätä ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka tekevät omasta olosta hyvän. :) En tiedä millainen muutos sun sosiaalisessa elämässä on tapahtumassa, mutta toivotan onnea. ^O^

    VastaaPoista
  3. Nuo tuollaset on hyvin ilkeetä settiä kun kohdalle sattuu :/ Itsellä ei onneksi ole isoja muutoksia tiedossa, mutta muutaman kohdalla sietoraja on mennyt yli, enkä aijo sellaisia sitten jaksaa katsoakaan jatkossa.

    Oma kategoria suuntautuu ihmisiin jotka oli ainakin olevinaan läheisiä ystäviä, mutta sitten ei nähty aikoihin ja seuraavan kerran heittääkin mulle jotain asennetta päin naamaa, muutenkin kauhea rooli päällä.
    Rajan vedän kans siihen et jos aletaan kuittailemaan jotain siitä miten elän elämääni yms niin vittuun mun asunnosta :D
    Näinhän siinä kävi. En puhu kauhean yksityiskohtaisesti täällä, mutta että nenille hypittiin aika väärällä tavalla.

    VastaaPoista
  4. Saman linjan olen itsekin vetänyt, ystäväni eivät määräile missä bileissä käyn tai kenen kanssa seurustelen eivätkä varsinkaan puhu ratkaisuistanu pahaa selän takana sen sijaan että sanoisivat sanottavansa suoraan. :) Parempi ilman sellasia tyyppejä.

    VastaaPoista
  5. Mulla kanssa tiukka raja siinä, että jos ihmiset mun ympärillä ei hyväksy mun kissaharrastusta, niin ovi löytyy tutusta paikkaa.
    Siinä alkaa kiehua jos joku huomauttaa siitä, että temuan liikaa kissojen kanssa yms vahdin niitä liikaa, kuitenkin jalostuskissoja...

    Aina noita löytyy ja jos ei kelpaa, niin ei tarvi olla sitten mun pienen perheen elämässä mukana :o
    Tai jos mun puoliso ei ole jonkun mielestä komea, niin vittuako siitä? Eihän se kaveri sen kanssa seurustele tai naimisiin mene :D

    Kaikkea kanssa, mieluummin joo päin naamaa kun seläntakana ainakin.

    VastaaPoista
  6. Todellakin, tässä taisi olla vaan takana se, että eksäni ei arvostanut minua ollenkaan ja olin hänen kanssaan seurustellessani lammasmainen ja ujo ja nykyisen mieheni kanssa taas huomattavasti iloisempi ja rohkeampi persoona... Tällä tytöllä ei kai oikeasti edes ole ystäviä, vaan hännystelijöitä. :/

    VastaaPoista
  7. Ihana lukea näitä pohdintojakin, arvomaailman muutoksia sun muuta :) Ei aina tarvitse ollakaan niin kuvakeskeinen.

    VastaaPoista
  8. mä ainaki tykkään susta ihan hulluna. oot tommonen sielunsisko ♥ paras just tollasena!

    VastaaPoista