3. syyskuuta 2010

Sarja: Painajaisnaapurit

Painajaisnaapurit

Okei, mun on pakko aloittaa tästä ihan oma sarja tänne blogiin. Painajaisnaapurit, riehuvat narkkari-juopot yms - juuri sitä mun tuuria asuntovalinnoissa. Mä olen niin monta kertaa kohdannut tällaisiin, joten nyt tulee sitten ihan oma aihe.

Ensimmäisen Helsingin asuntoni seinänaapurit, 20-vuotiaita pilvenpolttaja-teinialkoholisteja. Riitelyä pe-la-su parvekkeella ja vitunmoista musiikinsoittoa. Pariskunnan mieskin tipahtu niskat edellä parvekkeeltaan, toisesta kerroksesta, eikä edes mustelmaa. Tapasivat riehua sellaisella volumella, että jo viidettä kertaa poliisia tarvittiin.

Päällimmäisenä jäi mieleen, kun neitokainen avautui poliisille kännipäissään osoittaen mun ovea "Tuo vitun ämmä, tää kaikki on sen syytä, se on tän naapuruston syöpä!" ja ikinä ollut tälle naishenkilölle puhunutkaan. Tämän kaiken näin ovisilmästä. Astuin ovesta ulos ja kysyin mistä tämä mahtoi puhua, niin johan tukehtui kaljaansa "e..e..emmä... en.. emmä sua tarkottanu" köhköh. Kovat oli puheet, aina. Ja bileet. Parvekkeen ovet, ikkunat rikki, tappeluita käytävässä nyrkein...
Nykyisen tietoni mukaan ovat saaneet häädön, huh.

Samaisen asuntoni ylänaapuri, ohhoi, uhkasi monesti kännissä hakata mut. Aina tuli ovelle uhoamaan. Luuli myös, että se olin minä, joka aina soitti paikalle poliisit, no tein sen yhden kerran, loput soitti toinen naapuri. Venäläinen sekopää, mitä voi odottaa. Talon järjestys-säännöt menivät oikein hyvin tämän pienen pään läpi ja railakas biletys ja huono musiikki senkun jatkui. Samainen henkilö mm. roikkui parvekkeelleni ja oksensi kerran myös samaiseen paikkaan.
Long story short.
Tästä sitten muutin Pasilaan, missä naapurit olivat rauhallisia. (en siis enää asu pasilassa, joten story goes on)

Nykypäivään, oikeammin eiliseen:
03:15 heräsin vitunmoiseen meteliin, rikkoutumisääniä, peltikolinaa, huutoa, oven hakkaamista. Hirveällä volumella vieläpä.
Parvekkeelta kuului kanssa jotain ja meninkin katsomaan, niin kissat juoksee todella peloissaan mua vastaan olohuoneesta.
 
Menee 4min, kun saapuu poliisimaija pihaan. Käytävästä kuuluu puhetta, meidän oven edestä. Muuta ei tapahtunut, maija lähtee.
 
Menee 5min, ryske ja poliisit on taas paikalla. Tällä välillä mitä ilmeisemmin naapuri on juuri yrittänyt kiivetä meidän parvekkeelle (seinänaapuri) ja nousen kunnolla ylös katsomaan kissojen perään.
Onneksi sentään meidän kissaverkko kantaa n.50-60kg.
Tälläkertaa rapustamme poistuu järkyttävän näköinen pulsu-look-narkkari ja huomaankin, että rappumme ovi on hajotettu, ainakin lasi irti. Tätä kautta pääsi siis ilmeisesti sekopää sisään ja poliisit myös.
Onneksi ottivat äijän mukaansa toisella kerralla. Ei se tosin auttanut mua saamaan enää unenpäästä kiinni.

Yläkerran stalkkerimummostakin saisi aikaan vähintään novellin, mutta jatkan aiheesta 11.pv jälkeen, naamiaisten jälkeen, jolloin mummeli on varmasti jo soittanu meidän juhliemme takia poliisit.
Koko kerrostalon inhokki, iso maine ja paha asenne. Ah.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti