6. syyskuuta 2010

Too tired

Kirjotus-väsymys-postaus.
Kiitos ymmärryksestänne.
Varmaan tuttu tunne monellekin, kun ei tiedä mitä tulevan pitää ja koko tilanne on itsestään riippumaton. Jokapäivä miettii, mitä tapahtuu huomenna tai miten selvitään ensviikolla.
Blaa, anyways. Aggressiivinen, vihainen, hyökkäysvalmiina, v-ä-s-y-n-y-t.

En tiedä mistä alottaa edes... Väsynyt, niiin väsynyt. Hirveästi hommaa ja tuo kela-lääkärinlausunto-hakemus-kela-blaa -tilanne painaa päälle ja rajusti.
Mä en uskalla poistua kotoa, koska oon liian vihainen, aggressiivinen kokoajan. Se on kuulemma mun kohdalla normaalia kokemusten ja menneisyyden läpikäymistä... Ja joo, vaarallista kanssaeläjille.
Varmasti repisinkin hiukset päästä omin käsin eräiltä ihmisiltä, jossen välttelis niiden näkemistä. Tavallaan tekisi mielikin satuttaa. Muahan sai aina potkia päähän ja sitten ihmeteltiin mun pahaa asennetta. Oh damn.

En tahdo alkaa angstata asiasta, mutta kun raha ei riitä oikein ruokaankaan ja lääkärilläni on niin 'kiire' kokoajan. Kela odottaa lausuntoa ja lääkärini varmaan vaan pyörittelee sandaaliaan taas. Mietin mistä saan seuraavaan vuokraan puuttuvat rahat.

Ja iloksemme saatiin vahingossa Tikkurilassa sakotkin perjantaina, huolimattomuusvirhe ja poliisisetä ei ilmeisesti ollut saanut.. jotain.. hetkeen. Siinä menee 3:n viikon rahat sitten vahinkosakkoa maksaen.
Jee, kaistan vaihto liian lähellä takanatulevaa autoa...
Vittu, Toni on maailman huolellisin ja turvallisin, paras kuski ikinä. Ettäs kehtaavat edes. Jospa vaan tuntisivat henkilön.
Poliiseillakin olis vitusti parempaa tekemistä, saatana narkkarit tappelee naapurissa, eikä kukaan jaksa edes kerätä niitä talteen.

Hirveästi hommaa, kokoajan joudun olemaan tietokoneessa kiinni ja hoitamaan ties mitä asioita, vaikka oma vointi huutaa "Nukkumaan kolmeksi päiväksi putkeen." Oon niin väsynyt kokoajan.



Toni kantaa kokoajan jotain flussaviruksia kotiin armeijasta, ja oon kokoajan kipeenä. Äsken sain kloriitilla pestyä kylppärin ja ah, hyvää jälkeä tuli, puhdasta! Ja jopa pinttyneet pinkihtävät sävyt lähtivät kättelyssä. Nyt sitten yskitään tuota kloriitin hajua täällä.

En myöskään ymmärrä, miksi mulle tuputetaan jokapuolelta juttua yksinäisyydestä ja miten sitä voi helpottaa. Haluan nyt tehdä selväksi tämän oudon päähänpinttymän, mutta en ole yksinäinen tai tylsistynyt! Hukun töihin täällä kotona ja kasvattajahommiin - ja vitunmoiseen stressiin. Ei tässä ekana ajattele että on mitenkään tylsää?

Oon taas niin loppuunpalanut. Ja vielä sairaslomalla. Ja vaan taas siksi, että se pirun lääkäri vaan pyörittelee niitä sandaalejaan ja sillävälin kuolen kirjaimellisesti nälkään, kun kyseisen syyn takia mistään ei tule rahaa.
Nyt viikonloppuna, naamiaisviikonloppuna, tulee vuosi mun leukaleikkauksesta. Ja yli vuoden oon nyt ollut virallisesti työkyvytön. Teen silti vitusti hommaa kotoakäsin ja ulkomaayhteyksissä ja nyt taas hommat seisoo ja stressaa. Oivoi.

Onneksi sentään on massiiviset alkoholisäästöt jääneet tallinnanreissuilta ja kaikenmaailman merkkipäiviltä, joten se puoli naamiaisista on hanskassa. Ei oo yhtään voimia suunnitella nyt mitään, jos voisin nukkua vähintään kaks päivää tästä, niin ehkä piristyis vähän.

1 kommentti:

  1. Sää tota oot niinku voittanu palkinnon, tsekkaas mun blogista <3

    VastaaPoista