4. elokuuta 2010

Mörköjä mun sängyn alla

Kela on perseestä. Yritä nyt taistella henkesi uhalla näistä sairasrahoista, A-lausuntoa, B-lausuntoa ja blaa. Mulla on kaikenmaailman papereita pätkissä ja niitattuna, tyynynalla, laatikoissa...
Ja parasta on että omalääkäri on taas lomalla. No, katsotaan.
Kipeänäkin vielä ja ainoa lohtu tähän surulliseen oloon on vittu ällömakeat rakkauslaulut ja pizza! Olen kuin mikäkin 35vuotias vanhapiika, jonka ainoa seura on vitunmoinen joukko kissoja! :D

Mä myös kamalasti taas arvostan ihmisiä, etenkin keski-ikäisiä vanhanaikaisia jästipäitä.
Puhu vaan mun elämästä, taidoista ja elämänarvoista - kun ei edes suostu kuuntelemaan jos tälle yrittää oma-aloitteisesti jotain kertoa. Jos ei ihan oikeasti tiedä edes 1/4 toisen elämästä, niin kannattaako sitten mennä tarinoimaan? Kaverit tietää tän tarinan, onneksi niiden mielestä en ole ihan niin onneton, sentään tuntevat mut hieman paremmin.

Olen muuten myös keksinyt itselleni loistavia tapoja uskaltaa nukkua! Olen siis kärsinyt järkyttävistä nukkumisongelmista n.10vuotta. Nukahtamisvaikeudet ja öisin heräilen tunnin välein, joskus vain heräilen, joskus panikoin, joskus on pakko alkaa siivota keskellä yötä, joskus tarkistan neuroottisesti onko ovet lukossa yms.

Nyt ongelma on yksinkertaisen nolosti ollut se, etten uskalla nukkua. Tällaisella alueella asuessa kuvittelee tottakai että joku murtautuu meidän asuntoon. Olen saanut taas myös häirikköpuheluita.
Osoitteenjakelukielto saatiin vihdoin, onneksi.

Mutta niitä helpottavia tapoja nukahtaa.
- Pöytätuuletin! Sen hurina rauhoittaa ja sen äänen alta ei kuule niitä pienimpiä narahduksia naapurista!
- Ikean Spöka -lasten valaisin!!(kuva) Aivan mieletön, se valaisee pienesti vaihtuvalla värillään, saa myös jätettyä johonkin tiettyyn väriin, sillä näkee ympärilleen kokoajan, mutta samalla se on niin himmeä, että on helppo nukkua se päällä. Lisäksi siinä on ladattava akku, joten ei tarvitse huolehtia, jos jättää sen yöksi valaisemaan.


1 kommentti:

  1. siun kirjoittama teksti kuvaa miun talvisia öitä aivan täydellisesti. mie kärsin myös neuroottisesta pimeänpelosta. =( tai mikä lie pelko onkaan. joskus saatan pestä suihkussakin hiukset silmät auki, ettei vaan joku säikäyttäisi minuu ja seisoisi siinä lasiovien edessä tuijottamassa.. kuulostaa hullulta, mutta semmosta se on. kaapit pitää tarkistaa useaan kertaan, ettei siellä joku murhamies majailisi. jos seinä tai joku vastaava narahtaa, on pakko käydä kiertämässä koko kämppä yöllä läpi. joskus en pysty pesemään kasvoja silmät kiinni, tai vilkuilen jatkuvasti taaksepäin. tuommosen söpön valaisimen miekin tahon <3

    VastaaPoista