26. toukokuuta 2010

We were never in love

Osaisimpa päivittää joskus ajoissa.

Kello on viisi aamulla, enpä tainnut sitten nukkumaan mennä ollenkaan.

Toni pääsi vihdoin ylioppilaaksi kun sai tuon ruotsin kirjoituksen läpi, hetki siinä meni.
Nyt sitten täysi painajainen viikonloppuna, Yo-juhlat.
Tuon kategorian pippalot on mulle aina niin kova pala, en taas tiedä miten kestän siellä.
Nappeja naamaan taas ja silleen.

Meidän toisella Ragdollilla Garyllä on jotain astman tyylistä, ensijärkytysitkuhan siitäkin tuli.
Lisää voi lukea kissablogistani: http://litalovelife.blogspot.com/

Mulla on niin vitusti taas ajatuksia joiden pitäis päästä ulos, mutta en oikein tiedä miten niitä ilmaisis. Joskus on vaan niin paljon parempi olla hiljaa, näistä mun niin-radikaaleista mielipiteistä on moni järkyttynytkin ihan kunnolla.
Ja kun mä tätä blogia pidän ihan omilla kasvoillani, on parempi etten puhukaan sen pidemmälle omista asioistani.

Tää viikko on saanu mut uskomaan itteeni entistä vähemmän.
Just viimeviikkoina kun aloin hetken jo kannustaa itseäni tekemään sitä mitä haluan, sitä mun juttua.
Nyt vaan taas tuntuu siltä että ehkä sitä pitäis vaan vääntää ittensä normaaliin muottiin ja olla niinkuin "oikeet ihmiset".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti